Tämä viikko on kulunut Connecticutissa, osin sorvin äärellä, isommalta osin käytännön asioita järjestellen. Tositoimet uusissa ympyröissä alkavat tammikuun ensimmäisenä maanantaina, joten nyt oli hyvä hetki etsiä asumusta alkuvuodeksi ja tutustua alueeseen noin muuten.
Santa Claraan muuttaessamme apunamme oli paikalliskonsultti Nicole, joka teki tuolloin puolestamme valtaosan käytännön järjestelyistä. Etsi valmiiksi toivomustemme mukaiset asuntokandidaatit, auttoi paperitöissä ja kuskasi virastoihin sosiaaliturvatunnuksia hakemaan yms. Tällä kertaa lähdettiin liikkeelle enemmän "ei tartte auttaa"-mentaliteetilla. Eiköhän näistä peruasioista selviä toisella kertaa helpommin?
Totta siinä mielessä, että nyt sellaiset byrokratiakiemurat kuin ajokortti, sosiaaliturvatunnus ja paikallinen pankkitili ovat hallinnassa. Väliaikaismajoitukseksi kelpaavia asuntojakin näytti olevan tarjolla Bloomfieldin alueella vaikka kuinka paljon, mutta kynnyskysymykseksi näytti muodostuvan lyhykäinen vuokra-aika. Vuokranantajat suhtautuvat äärimmäisen nihkeästi hakijaan, joka etsii asuntoa korkeintaan neljäksi-viideksi kuukaudeksi. Tämä on toki ymmärrettävää, kun asunnonetsijän epäilyttävyyttä lisää vielä ulkomainen puhelinnumero.
Kodinmetsästys osoittautui siis kivikkoisemmaksi ja enemmän aikaa vieväksi kuin ennakkoon olisin kuvitellut. Asioilla on kuitenkin tunnetusti tapana järjestyä ja onnekkaasti perjantaina iltapäivällä olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Majoitusdilemmaan löytyi mallikas ratkaisu Bloomfieldin naapurikylästä Simsburystä, metsän siimeksessä uinuvalta pientaloalueelta.
Kevätpuolella sama asunnonetsintäruljanssi on edessä uudelleen, mutta tuolloin kenties vähän suoraviivaisempana (näin ainakin itselleni uskottelen), kun vuokrasopimuksen voi suosiolla tehdä vähän pidemmäksi ajaksi ja tammikuusta lähtien lisäksi käytössä vähemmän epäilyksiä herättävä paikallinen puhelinnumerokin ;)
Asuntoasioiden organisoinnin lisäksi reissuviikon tehtävälistalla oli jokunen shoppailumissio tulevia talvipyhiä silmällä pitäen. En erityisemmin nauti ostoksilla vietetystä ajasta, mutta Barnes & Noblen kirjakauppaan on helppo unohtua seikkailemaan vaikka pidemmäksikin aikaa... Lukemishyödykkeiden lisäksi oli mielenkiintoista tutkailla vuodenvaihteen sesonkituotteena esillä olleita kalentereita, joita löytyikin ihan joka lähtöön:
Ehkä kummallisin löytämäni yksilö oli tämä - "Vuohia puissa 2015":
Kaikkea sitä...
Neljän päivän aikana tuli haravoitua Bloomfieldin aluetta ristiin rastiin ja auton mittariin kertyi maileja kiitettävä määrä. Alkuviikosta Bostonin lentokentältä kulkineeksi valikoitunut Ford Focus alkoi perjantai-iltana valitella tyhjää tankkia. Huoltoasemalla käynti on varsin kohtuuhintaista sentään:
Nyt odottelen JFK:n kentällä iltalentoa takaisin Helsinkiin. Matkatavarat tuoksuvat voimakkaanpuoleisesti mustikka-aromilta, kun laukkuun on Varpun toivomuksesta pakattu kaksi pussillista blueberry bageleita. Essiä varten on Dr. Quakerin kaurahiutaleita, mutta ne eivät kuitenkaan levitä hajusteitaan pakkauksen läpi. Tuliaismielitekonsa kullakin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti