18. marraskuuta 2014

Helmiä matkan varrelta


Essi: "Mä ajattelin, että voisi olla aika hauskaa, jos tulisi vaikka kuperkeikkoja tehden alas jotain lumista vuorenrinnettä ja aiheuttaisi lumivyöryn. Sitten jäisi sinne paksun lumikerroksen alle ja pää olisi ihan sekaisin niistä kuperkeikoista, eikä tietäisi miten päin siellä oikeasti onkaan. Tuntuisi varmaan aika hassulta."

Äiti: "No varmasti. Mutta toisaalta aika moni ihminen on kuollut siihen, kun on jäänyt sinne lumihangen alle. Sieltä on aika vaikea kaivautua ulos, varsinkin jos on pää pyörällä."

Essi: "Mutta niitä tilanteita varten mä kantaisinkin taskussa pientä kiveä. Tekisin ensin nyrkillä pienen onkalon sinne lumen sisään, ottaisin sen kiven taskusta ja kokeilisin, mihin suuntaan se siellä onkalossa putoaa. Sitten vain kaivautuisin hangesta ulos päivastaiseen suuntaan. Helppoa."

*  *  *

Varpu oli ollut luokan kanssa uimahallissa. Ensimmäistä käyntiä oli odotettu hartaudella. Tällä kertaa Varpu oli päättänyt ottaa ilon irti liikuntatunnista, kun kerrankin olisi tarjolla yhtä omista leipälajeista. Jääköön siis unholaan ikävät muistot viime talven kömpelöistä luistelu- ja hiihtokokemuksista - tällä tunnilla olisi oma vuoro päteä.

Tunnista ei kuitenkaan kehkeytynyt ihan yhtä riemukas, kuin ennalta oli kuviteltu. Liikkeelle lähdettiin jokseenkin maltillisesti ja ryhmä sai viettää 45 minuuttia lasten altaassa puhaltamalla ohjatusti kuplia veteen. Ei puhettakaan isosta altaasta saati kolmen metrin hyppytornista. Koulupäivän jälkeen kotiin ilmaantui kiukusta kihisevä tyttö.

Äiti: "Miten meni uimahallissa tänään?"

Varpu: "Hmph! Oli kyllä typerin liikuntatunti ikinä! Mä luulin, että me oltaisiin saatu oikeasti uida, mutta koko tunti oli pelkkää lässytystä ja vauvojen kylpyleikkejä. Ja mulla oli omat uimalasitkin mukana, mutta niitä ei edes saanut käyttää."

Äiti: "No jopas. Mikä niissä uimalaseissa oli ongelmana?"

Varpu: "En minä vaan tiedä. Mun uimalasini on varmaan opetussuunnitelman vastaiset."

*  *  *

Essi: "On tosi vaikeaa päättää, mitä haluaisi tehdä työkseen isona. Mä olen pitkään ajatellut, että haluaisin olla tiedenainen. Mutta nyt musta on ruvennut tuntumaan siltä, että kirurgin ammatti olisi vielä mielenkiintoisempi. Ainoa kurja puoli olisi se, että kirurgin työssä en ehkä pääsisi räjäyttelemään juttuja."

1 kommentti:

Anja kirjoitti...

Ilmeisesti ope on käyttänyt joskus tuota opettajien silloin tällöin viljelemää perustelua "opetussuunnitelmassa määrätään näin". Siihen on hyvä vedota, kun joutuu teettämään oppilailla jotakin, joka ei oikein ole nuorison suosikkipuuhaa. Tunnustan, että opsiin on helppo vedota.