Marraskuun kestoharmaus jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Sen vauhdittamana sain tänään aamupäivällä lenkille lähtiessäni päähänpiston, joka suomalaisen loppusyksymentaliteetin tuntien vaikutti äkkiseltään melkein uhkarohkealta. Mitä tapahtuisi, jos juostessani hymyilisin jokaiselle vastaantulijalle?
Juoksin kotoa Pyynikin uimahallille, mutkan kautta ulkoilureittejä koluten matkaa kertyi aika tarkkaan tunnin verran. Vastaantulijoita tämän tunnin aikana yhteensä 48.
Sitten lopputulokseen. Kun 48:lle vastaantulijalle hymyili:
- 2 hymyili takaisin.
- 14 piti kasvoillaan saman perusilmeen kuin ennen kohtaamistakin.
- Loput vastaantulijat (32) välttivät katsekontaktin kokonaan.
Tämän pikaisen tilaston valossa pahaa pelkään, että ehkä joku vastaantulijapolo on kokenut olonsa uhatuksikin, kun yhtäkkiä eteen on loikkinut noin vain tyhjän vuoksi hymyilevä juoksija. Tämän viikon lehdissä on kuitenkin ollut paljon puhetta poliisimäärärahojen niukkuudesta, joten onneksi asiaa koskevat rikosilmoitukset jäävät kai tässäkin tapauksessa tutkimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti