Brisbanessa rutiineja rikkomassa

Pari Australia-päivää ovat päässeet yllättämään matkaajan aivan täysin. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että vasemmanpuoleinen liikenne tulee tuottamaan päänvaivaa (ja olin oikeassa), mutten aavistanutkaan, miten monessa suhteessa noin muuten olen päässyt luiskahtamaan ihmeelliseen jenkkijunttiajattelutapaan. Olikin korkea aika päästä vähän avaamaan silmiä uudella tavalla, etteivät vallan aivot kalkkiudu...

Huolissaan voisi olla esimerkiksi siitä, että itselle yhtäkkiä tuottaa suunnatonta päänvaivaa se, kun asiakas käyttääkin tuumamääräisten mittojen sijasta millimetrejä. Ja moottoritiellä liittymät tulevat vastaan yllättävän äkkiä, kun etäisyydet ovatkin mailien sijaan kilometreinä.

Sekin tuntuu merkilliseltä, että asiakkaan luona työpäivä päättyy jo neljältä. Johtoporrasta myöten koko halli hiljenee kymmenessä minuutissa - töitä ei tahkotakaan yömyöhään.

Ja kun on tottunut siihen, että setelit ja kolikot ovat kaikki keskenään ihan samannäköisiä ja yhtä värittömiä...

... johan sitä silmät häikäistyvät tästä setelien väriloistosta - tai siitä, että kolikot voivat olla yhtä hyvin 12-kulmaisia kuin pyöreitä:

Kaupungissa liikennöidessä olen niin ikään havahtunut siihen, että tarkkaavaisuutta on syytä pitää yllä, koska - kas, yllättävää - täällä on jalankulkijoita. Ja paljon! Kontrasti amerikkalaiseen malliin, jossa kaikki muut ihmiset ovat sullottuina omiin autoihinsa, on hurja. Pelottavaa, mutta tervetullutta.

Asiakkaan luota kotiuduttuani jätinkin hyvillä mielin peltiheponi parkkihalliin ja jalkauduin itsekin Brisbanen keskustaa ihmettelemään. Täällä on nyt keskitalvi, joten päivät ovat lyhyitä ja pilvisiä. Muutaman kuvan sain kuulaassa illassa jokivarresta napattua ennen kuin aurinko painui kokonaan mailleen:

Kaikin puolin mukava kaupunki iltakävelyaineistoksi. Siisti ja toimiva, kaikesta vasenkätisyydestä huolimatta.