Asettumista

Viikko on kulunut aloilleen asettumisen merkeissä. Reissuväsyt on nukuttu pois ja uusin silmin voi nyt ihastella Suomen suvea ja ilotella erinäisillä yksityiskohdilla, joiden ihanuus oli melkein päässyt unohtumaan. Oman kodin puusaunasta saa kerrassaan oivalliset löylyt. Ruokakaupasta löytyy ruisleipää ja rahkaa. Ja kuvitelkaapa vaan, miltä tuntuu ihan ikioman pyykkikoneen käyttö sen jälkeen, kun neljä vuotta on vaatteita pesty taloyhtiön pyykkituvalla - hamstrattu 25 sentin kolikoita pesukoneen lataamiseksi ja jonoteltu omaa vuoroa muiden pyykkäreiden vanavedessä.

Ja sitä byrokratian yksioikoisuutta... Lasten kouluun ilmoittaminen on onnistunut sillä, että internetissä on täytetty yksi ainokainen lomake. Kukaan ei kysele syntymätodistuksia, rokotuskortteja tai tb-testituloksia. Koululle ei tarvitse toimittaa kopiota vuokrasopimuksesta, viimeisintä sähkö-,  vesi- ja puhelinlaskua, joilla todistetaan se, että asut oikeasti siellä, missä väität asuvasi. Puolensa on tässä kaikenkattavassa systeemissä, jossa mikä tahansa viranomaistaho saa sinusta selville ihan kaiken pelkän sosiaaliturvatunnuksen perusteella.

Tyttöjen kanssa on vähitellen tehty koulutietä tutuksi. Reitti on lyhyt ja turvallinen, mutta vie tällä hetkellä hyvin paljon aikaa, koska matkan varrella on monessa kohdassa marjoja notkuvia vadelmapensaita. Ottaa aikansa, ennen kuin oksat saa tyhjiksi ja mahat täyteen.

Marjasesonki lienee kuitenkin ohi koulujen alkuun mennessä, joten matkaan kuluva aika saattaa olla lyhenemään päin?

Koulun pihalta löytyy mielekästä tekemistä jos jonkinlaista. Koulun takapihalta alkava metsikkö on pienten seikkailijoiden ihmemaa. Myös kiipeilytelineet ovat mieluisia - kuten Essi asian ilmaisi: "Amerikkalaisen koulun pihalle tällaista telinettä ei voisi kyllä laittaa mitenkään. Jonkun mielestä se olisi kuitenkin turvallisuusriski. Kaikki kiva on jonkun mielestä liian vaarallista."

Eikä ole hullumpi ajanviettopaikka oma takapihakaan. Olemukseltaan vähän ruokkoamaton - kuinka ollakaan, muuttoprosessin tässä vaiheessa emme stressaa ruohonleikkurin hankinnasta - mutta ilahduttaa uusia asukkaita suuresti. En esimerkiksi muistanut ollenkaan, miten iloinen asia ovatkaan karviaismarjat. Niitä on nyt paljon:

Varpu viihtyy takapihan leikkimökissä ja Essi tekee tutkimuksia viereisen ojan varressa. Miten lystikkäitä ovatkaan ne pienet sammakot...