No kas, eipä ole enää pitkä aika siihen, että jo kolme neljännestä Maissilakin väestä on jokseenkin pysyväisluontoisesti takaisin Suomen kamaralla! Huomenna torstaina on Essin ja Varpun viimeinen koulupäivä ja perjantaina aamuyöstä suuntaammekin jo lentokentälle. Lienee oikein hyvä ajankohta taas koota mietintöjä viime päiviltä ja listailla muutamia asioita, joita jää tai ei ensinkään jää kaipaamaan...
Palvelut, niiden saatavuus ja hinta/laatu-suhde
Havahduin ajattelemaan tätä, kun Paula viime viikkoisessa sähköpostissaan iloitsi siitä, että luottokampaaja Vaasassa ottaa vastaan myös lauantaisin. Tässä suhteessa on täällä luultavasti päässyt tottumaan vähän turhan hyvälle, mitä tulee juoksevien asioiden hoitamiseen. Oli sitten kyse hammaslääkäristä, parturista, auton huollosta tai kirjastossa käymisestä - kaikki paikat ovat avoinna seitsemänä päivänä viikossa. Palvelutarjonta on sopeutettu jenkkien työhulluun kulttuuriin.
Mun labra
Tätä paikkaa tulee ikävä. Ei ole aina ollut helppoa, eikä työkuorma välttämättä kovin kohtuullinen, mutta täällä on ollut hyvä olla. Työtehtävät ovat olleet mielenkiintoisia, asiakaskohtaamiset hauskoja ja haastavia. Luovaa ongelmanratkaisua ja tilannekomiikkaa. Iso ikkuna aurinkoiseen ulkomaailmaan ja sen ohi loikkivat pulskat oravat tuovat oman viihtyvyysmomenttinsa.
Joskus on painiskeltu asiakkaiden hullujen tuotekehityspulmien kanssa pikkutunneille. Näistäkin yön yksinäisistä sessioista on jäänyt vinkeällä tavalla mukava jälkimaku. Hämärähommat päätettyään, kun kävelee parkkipaikalle, haistelee samettista yöilmaa ja kuuntelee heinäsirkkojen siritystä, tulee silti melkein sellainen olo, että olisi lomalla. Ympärivuotisen kesän ilmasto on ihmeen anteeksiantava.
Kotipiha, jossa ei saa tehdä mitään
Taloyhtiömme on mukavalla alueella ja toimittanut kodin virkaa nämä vuodet ihan hyvin. Lasten kannalta se, että pihalla on vaikea tehdä yhtään mitään rikkomatta jotakin sääntöä, on kuitenkin ollut turhauttavaa. Taloyhtiön johtoporras luonnollisesti pelkää joutuvansa vastuuseen, jos joku loukkaa itsensä pihalla, joten kaikki mahdollinenhan kannattaa varmuuden vuoksi kieltää. Pyöräileminen, potkulautailu, kivien päälle kiipeileminen, asfalttiliiduilla piirtäminen, yms.
Paritalopuolikkaan piha tämän jälkeen (mummun ja vaarin mökistä puhumattakaan) on tämän jälkeen vähintäänkin paratiisi!
Lounasrasiasulkeiset
Huomenaamulla on viimenen kerta, kun nämä kaverit pakataan eteiseen lähtövalmiiksi:
Tätä savottaa ei varmastikaan tule ikävä. Neljä vuotta takaperin koululounaiden mukaan pakkaamisessa oli oma uutuudenviehätyksensä, mutta ajan oloon on tämä innostus päässyt ohentumaan - niin oma kuin lastenkin. Nyt on aika sanoa heiheit jokapäiväisille voileiville, ensi syksynä Essi ja Varpu syövät keskipäivällä ihan oikeaa lämmintä ruokaa, niin kuin muuten myös luokkakaverinsa. Eipä tarvitse enää vaivata päätään sillä, miksi yksi vieruskaveri syökin lounaaksi kylmää riisiä ja merilevää ja toinen suklaamuffinseja.
1 kommentti:
Voi kiitos sinun läksiäispuhelustasi vaikken uskokaan että se ihan sitä vielä oli. Pakko sinun on vähän sanailla vaikka teidän juoksustanne ja tavaroitten pakkaamisen hankaluudesta. Niin että en taida jäädä tuijottamaan tuon ykkösen häviämistä. Sitten joskus kuullaan varmaan lisää, vaikkapa sinun labrastasi. Mutta kivaa kotimatkaa ja tervetuloa.
Lähetä kommentti