Kirjoittelen tätä hotellihuoneessa Johannan jatkaessa juoksuaan illan pimetessä. Päivä on ollut työntäyteinen, ei pelkästään Johannalle vaan myös apujoukoille. Jotta saamme nukuttua edes muutaman tunnin, tämä postaus on hyvin kuvapainotteinen. Tarinan saa Johanna kirjoittaa maaliin saavuttuaan...
Lähtö oli viideltä lauantai-aamuna. Aurinko ei ollut ehtinyt edes vielä nousta.
Ensimmäinen huoltopiste, jolle Leenan kanssa pääsimme oli 29.7 mailin (47.8 km) kohdalla Robinson Flatilla, kun aikaa oli kulunut 6 tuntia ja 27 minuuttia. Johannan askel näytti kevyeltä.
Kyseisellä seisakkeella näkyi myös varsin erikoinen kilpailija, joka myöhemmin tuli vastaan useammankin kerran...
Robinson Flatilta suoriuduimme hotellillemme Rosevilleen ja sieltä kiireen vilkkaa seuraavalle huoltopisteelle Michigan Bluff-nimisessä pikkukylässä. (Tarinan mukaan kylän nimi oli alunperin Michigan City, mutta se jouduttiin siirtämään kun kylän alle aikaa myöten levinnyt kaivostunneliverkosto alkoi sortumaan. Siirtäessä kylän nimikin sitten vaihdettiin.)
Johanna saapui Michigan Bluffille ajassa 13:08 ja matkaa oli taittunut siihen mennessä 55.7 mailia (89.6 km).
Seuraava seisake ei ollut kaukana edellisestä. Foresthillin kylässä oli isompi huoltopiste, josta myös ensimmäisen kirittäjän ("pacer") oli määrä aloittaa. Dennis oli lupautunut ensimmäiseksi kirittäjäksi ja lähti Johannaa vastaan. Tuota pikaa parivaljakko ilmestyikin horisonttiin. Aika huoltopisteellä oli 14:40 ja matkaa oli takana 62 mailia (99.8 km).
Huomenna menemme kolmeksi aamulla Highway 49-huoltopisteelle (93.5 mailia / 150.5 km), josta Leena jatkaa Johannan kanssa maaliin saakka.
6 kommenttia:
Hei ja kiitokset väliaikatunnelmien ja kuvien jakamisesta. Olen seurannut Johannan juoksun etenemistä annetun linkin välityksellä jo eilen ja nyt heti aamulla taas. On se käsittämätöntä, että Johanna on juossut koko sen ajan kun toiset ovat nukkuneet, ja matka sen kun jatkuu. Tsemppiajatuksia lähetän myös.
Mahtavaa menoo. Jaksamista Johannalle koko amurin porukalta.
Viinereitä Johannalle!
Was orrsSuuren suuri kiitos infosta, ihan halaus! Hengessä mukana!
Aikaerosta johtuen hassuja kommenttien ajankohdat ja ajat. No, joka tapauksessa viimeisiä maileja jännitetään niin täällä kuin sielläkin, peukut puuduksissa.
ONNEKSI OLKOON! Toivottavasti toipuminen ei kestä kauaa. Lämpimät onnittelut myös Seidi-mummulta, joka jännitti koitosta mökillä.
Lähetä kommentti