San Josen Kelley Parkissa osa puistosta on pyhitetty paikallishistorialle. Alueella on entisöityjä rakennuksia, kuten koulu, paloasema, posti, maatilarakennuksia yms. Löytyypä paikan päältä pieni pätkä museorautatietäkin.
En ole koskaan kummemmin tullut tiedostaneeksi paikan olemassaoloa, mutta Essi kävi tuolla viime vuonna luokkaretkellä ja oli kovasti innoissaan näkemästään ja kuulemastaan. Kun koululta jokin aika sitten tuli tiedote, että tuolla Kelley Parkin museokorttelissa olisi tänä lauantaina ala-asteikäisille suunnattu "avoimien ovien päivä" opastettuine kierroksineen, osallistumistamme ei tarvinnut pidemmälti pähkäillä...
Kun tänään jo aamuvarhaisesta lähtien hymyili aurinko pilvettömältä taivaalta, olivat hyvän retkipäivän ainekset koossa. Eipä siis muuta kuin nokka kohti Kelley Parkia!
Varpua kiehtoi eniten vanhanaikainen kiskobussi. Ohi kolistelevaa kulkinetta oli hauska seurailla, mutta vielä parempi toki, kun pääsi itse kyytiin:
Matkan varrelta löytyi myös lato, jonka sisätiloissa vieraille kerrottiin alueella sijainneiden farmien historiasta ja takavuosien elinkeinoista. Eläinten pitoa täällä on harjoitettu vähänlaisesti, mutta hedelmien viljelyn historia on värikkäämpi. Opas kertoi mm. vuosisadan takaisesta aprikoosien aurinkokuivatuksesta ja seiniä koristi soma kokoelma vanhojen säilykehedelmäpurkkien etikettejä:
Tytöt pääsivät tutustumaan myös villan kehruuseen. Pihalle oli asettunut joukko hyväntuulisia lankaeksperttejä rukkeineen ja perehdyttivät nyt lapsia tämän taiteenlajin saloihin. Essi ja Varpu olivat perin onnellisia päästessään omin käsin punomaan villapalloista pätkät lankaa:
Pistäydyimme myös koulurakennuksessa ja kurkistelimme sisään entisaikojen koteihin. Nähtävää riitti pitkälle iltapäivään, varsinkin, kun useimmissa paikoissa oli oppaita kertomassa alueen historiasta ja vastailemassa lasten kysymyksiin. Varsinkin Essin kaiken kyseenalaistavasta ajatusmaailmastahan näitä sikiää enemmän kuin tarpeeksi...
Ennen kotimatkalle lähtöä piti vielä kokeilla toisenlaista kiskokukuneuvoa. Hauskaa oli tämäkin:
2 kommenttia:
Ompahan ollut mielenkiintoinen päivä tutustua Amerikan menneeseen aikaan. Joskus tulevaisuudessa vois ajatella käydä katsomassa Punkalaitumella Yli-Kirralla. Sieltä löytyy Suomen menneisyyttä. Kansanedustaja Mölsähän suunnittelee että Punkalaitumesta tehtäisiin museokunta. Sehän ei suostu oikein noihin kuntaliitoksiin.
Olipas menoa ja meininkiä,ihan istuivat tytöt kuin Hgin vanhassa ratikassa. Mikä lie se viimeinen kulkupeli, mulle tuli mieleen resina?
Mahtaiskos mummulassa olla vanhaa rukkia, päässitte oikeesti kokeilemaan. Ainakin Oriniemessä on. Ei teiltä katsottava sillä muutamaan vuoteen loppuisi mutta on sitä täälläkin!
Lähetä kommentti