Essi ja Varpu siivoavat huonettaan ja lajittelevat leluja: joillakin ei ole leikitty enää vähään aikaan, joten ne voisi antaa esimerkiksi Pelastusarmeijan keräykseen. Vaan mitä ottaa ja mitä jättää - siinäpä aihetta pohdintaan:
Varpu: "Näillä nukeilla me ei olla leikitty pitkään aikaan. Osasta näistä voidaan ainakin luopua, vai mitä?"
Essi: "Emma ja Roope voidaan antaa pois minun puolestani."
Varpu: "Niin. Toisessa kädessä me kyllä vielä rakastetaan niitä, mutta kyllä kai ne voi laittaa poiskin."
4 kommenttia:
Toisaalta hyväntekeväisyydessähän Raamatun mukaan ei oikean käden kuulu tietää mitä vasen tekee...
oppii siinä luopumisen makua, kun toisessa kädessä kuitenkin vielä rakastaa ja sittenkin raaskii antaa pois. Osattiinko me isot ajatella tuossa iässä noin pitkälle Meillä ei ainakaan ollut sanoja. Haleja teille!
Hieno homma jakaa rakkautta. Helppoa se on joku hyljätty heittää, mutta rakastettu. Kyllä se siellä varmaan leviää.
Kierrätys, oman jakaminen ja antaminen ja taas vastaavasti saaminen on niin mukavaa, vaikka toisaalta tai toisella kädellä vielä omiaan rakastaisikin, hyvin oivallettu. Olen ollut silloin tällöin "eläkeläissijaisena" entisessä työssäni ja juuri nyt on meneillään kierrätyspäivät. Oppilaat tuovat oman/omia lelujaan vaihtoon ja saavat valita yhden tavaran tilalle. Vaikka omiaan toisi kymmenen, saa tilalle yhden. Jäljelle jäävät tavarat koulu toimittaa sinne, missä niitä tarvitaan. Aina joku valitsee takaisin itse luovuttamansa tavaran. Ehkäpä silloin se toinenkin käsi vielä vähän rakastaa...
Lähetä kommentti