Olemme päivittäneet kuulumisia viime aikoina vähän laiskanlaisesti. En oikein ymmärrä, kuka meidän kalenteristamme varastaa päiviä, kun taas on viikko vilahtanut ohitse. Olihan sitä erinäistä hajanaista tekemistäkin taas: tiistai-iltana oli Laurelwoodin kolmasluokkalaisten konsertti "Character Matters", johon huipentui taas useamman viikon harras laulujen harjoittelu ja iloinen odotus.
Torstai, ystävänpäivä, oli jälleen jenkkityyliin huomioitu ja lapsilla oli koulussa päivään liittyviä juhlallisuuksia. Me olimme pitäneet perinteistä ystävänpäivätervehdyspajaa edellisenä viikonloppuna ja tytöt olivat tehtailleet soman värisiä alumiinisydämiä luokkakavereilleen:
Vilkkaan viikon jälkeen olemme nyt latailleet akkuja ihan vain olemalla tekemättä yhtään mitään. Perinteisiä juoksu- ja uintimaneereita ei lasketa tekemiseksi...
Eilisaamuna Kennedy Trailille startatessani oli vastassa huikean kaunis auringonnousu. Nämä ovat niitä hetkiä, jolloin ei harmita yhtään se, on kömpinyt vapaapäivän aamuna lämpimien peittojen alta ylös epäinhimilliseen aikaan:
Ja sitten mäkiharjoituksia. Tätä ylös-alas-polkua riittää ja riittää ja riittää. Oikein hyvä niin.
Aamulenkin jälkeen sitten altaalle polskimaan. Rentoutumisen ja hauskanpidon ainekset:
Ja niin, koska jokaisen tunnollisen kuluttajan viikonloppuun kuuluu sisältyä shoppailua, päätin nyt minäkin kantaa korteni kekoon. Työreissuilla on pärjännyt toistaiseksi sen verran pienellä työkalusetillä, että kaikki tarpeellinen on kulkenut suunnilleen repun sivutaskussa. Viime aikoina arsenaali on alkanut lähestyä kipurajaa ja lisäksi turvatarkastuksista on tullut hermoja riepovaa puuhaa, kun lentokenttähenkilökunnalle on pitänyt selittää suunnilleen jokaisen kuusiokoloavaimen käyttötarkoitus erikseen ja vakuuttavasti luvata, ettei käytä työntömittaa hegen riistämiseen kanssamatkustajilta. Nytpä on siis työkaluilla uusi koti, ruumassa matkustamisen kestävä (toivottavasti!) kompakti pakki:
Lootan iskunkestävyys pääsee kokeeseen heti huomenna, kun suuntaamme aamukoneella kohti Illinoisia. Toivotaan, että työkalut ovat tallella vielä määränpäässä.
3 kommenttia:
Kiitos taas postista, mutta älkäätten ottako siitä paineita! riemastuttavaa kuulla teidän yhteisistä riennoistanne! Ja kiitos auringonnoususta ja poluista, mulla auringonnousu näkyy ikkunantakaisissa
koivujen rungoissa, kaunista sekin!
Isot onnittelut uuden työkalupakin johdosta:D, helpottakoon elämääsi
Kiitos mukanaelamisesta, Leena!
Ja potentiaalisille muille kanssajannittajille tiedotettakoon, etta hienosti kesti tyokalupakki lentokenttahenkilokunnan vakivallan. Tyokalut tallessa ja ehjana siella, missa tarvitaan.
Hyvä, että työkalupakkisi kesti! :-D
Kyllä teillä on siellä vilkasta elämää. Ne jenkit selvästikin osaavat täyttää ystävänpäivillään, niihin valmistautumisilla ja muilla perheiden luppoajan. Mutta se on mukavaa, että aikanne ei käy pitkäksi.
..."juoksu- ja uintimaneerit"... meinasin tukehtua nauruun.
Hauskaa elämää teille sinne!
Lähetä kommentti