Viime viikot kotirintamalla ovat vierähtäneet hujauksessa ohi. Koti on saanut nauttia hiljaisuudesta, kun erakkoelämää viettävä perheenäiti on painellut pitkin maita ja mantuja. Viime maanantaina starttasin aamuvarhaisella kohti Chicagoa, jossa uusia asiakkaita viihdyttäessä ja Keskilännen massiivisia ukkosmyrskyjä ihastellessa kului sukkelasti neljä päivää. Torstaina lensin iltakoneella kotiin ja puolen yön tietämissä kotiuduttuani purin laukusta työkamppeet ja pakkasin tilalle seikkailuvarustuksen viikonlopun juoksentelureissua varten.
Perjantaiaamuna lähdimme Striders-seurueella ajelemaan kohti Lake Tahoe:a ja TRT (Tahoe Rim Trail) maastojuoksutapahtumaa. Perillä iltapäivällä haimme kisakeskuksesta kilpailunumeromme ja asetuimme taloksi Inclinen pikkukylästä vuokraamaamme loma-asuntoon. Ihastelimme jylhiä maisemia ja haistelimme ohutta vuoristoilmaa. Osalla porukasta oli jo enemmän tai vähemmän aiempaa kokemusta "yläilmoissa" juostuista kisoista, mutta itseäni ensikertalaisena hieman jännitti. Toistaiseksi kilometrejä oli tullut tahkottua jokseenkin merenpinnan tasolla, mutta lauantain kisassa matalimmatkin kohdat olisivat suunnilleen 2000 metrin korkeudessa, ylimmillään reitti käväisisi 3000 metrin yläpuolella.
Lauantaiaamu valkeni lämpöisenä, jo aamukuudelta poluille startatessamme oli lämpötila lähellä 20 Celsiusta ja kipusi nopeasti hellelukemiin. Taivaalla ajelehti harvakseltaan muutama pilvenhattara.
Ennakkoon vähän pelkäämäni ohut ilmanala ei sinänsä osoittautunut kynnyskysymykseksi. Vauhti oli vähän hitaampi kuin normaalilenkeillä, mutta sitä ei tarvinne laittaa vuoristotaudin piikkiin. Kivikkoisilla poluilla sai askeleensa asetella tarkasti ja ylämäet olivat eri suuruusluokkaa kuin normaalilenkeillä. Valaisevana esimerkkinä tästä olkoon reittimerkkaajan huumorintaju Diamond Peak-polulla, jossa 28 mailia reittiä taivaltaneet juoksijat pääsivät kipuamaan mittavaa ylämäkeä. Kahden mailin matkalla noustaan pystysuorassa suunnassa noin 700 metriä. Suunnilleen puolimatkassa oli polulla osuva suuntanuoli (WTF = "mitä v***ua"):
Juuri niin. Siinä kohtaa, kun olet kiivennyt ylämäkeen suunnilleen enemmän kuin ikinä koskaan ja oivallat, että huippu ei ole vielä lähelläkään näköpiiriä, ei kyseinen kommentti ole kovin kaukana...
Raskasta oli, mutta kaiken vaivan arvoista. Infernaalisista ylämäistä palkkana oli kuitenkin huikeat näköalat:
Viidenkymmenen mailin matkaan kului aikaa runsaat 11 tuntia, maalissa olo oli jokseenkin voipunut, mutta onnellinen. Täytyy tosin tunnustaa, että kateeksi ei käynyt niitä, jotka olivat tällä kertaa matkakseen valinneet "täysmatkan", 100 mailia, ja lähtivät näiden koettelemusten jälkeen siltä istumalta toiselle kierrokselle. Huhhuh...
Tänään, ennen paluumatkalle lähtöä vietimme palauttelevan rentoutumispäivän Lake Tahoen rannalla, vilpoisissa aalloissa kankeita koipiamme vetristellen. Ei laisinkaan hassumpi yläilmaviikonloppu...
No, pitkään ei matkalaukku ehdi tämänkään pyörähdyksen jälkeen pölyttyä. Keskiviikkoaamuna on edessä parin päivän pikareissu Salt Lake Cityyn ja lauantaina saa ottaa kurssin kohti Helsinki-Vantaata. Hoplaa!
5 kommenttia:
Kommenttini alkaa kuten tavallista: huh, huh! Onpas ollut varsinainen urakka ja ymmärränpä äkkinousun puolimatkan kommentin! Tuollaisten lenkkien elämykset taitavat olla suhteellisen harvojen saavutettavissa. Onnittelujen arvoisia ja luultavasti myös upeata pääomaa. Halaus :D
Hei, eipä ollut noita upeita kuvia, kun ensimmäistä' kommenttiani kirjoitin. Huikeata! Melkein kuin olisi ollut hiukan mukana itsekin. KIITOKSIA !
Onnittelut urakan selvittämisestä!
"Yöjuoksumme" reitti on suunniteltu, mutta ihan noin pitkiä nousuja en keksinyt. Ja matkakin on lyhyempi, että mä selviän tunturisuunnistuksesta kunnialla. Uintimahdollisuus on lopussa.
Tervetuloa Suomenn!
Rankanoloinen korkeanpaikan leiri. Suomen juoksumaastoista tuskin löytyy 1 km ylä- ja alamäkiä. Taala vetoa, että etureidet oli pikkasen maitohapoilla. Nimimerkillä "Ei se ylämäki ole niin paha kuin alamäki". Onneksi olkoon !
Joo-o, onnea vaan upeasta suorituksesta,ei voi muuta kuin ihmetellä. Jussin kanssa jutellessa teillä oli odottettavissa siellä harvinainen yhteinen kahdenkeskinen viikko lasten ollessa täällä Suomessa, mutta kiireiseltä sekin vaikuttaa. Nauttikaa
Lähetä kommentti