Laurelwoodin koululla käynnistyi taas vuosittainen "Pennies for Patients"-kampanja ("Pennejä potilaille"). Jokainen oppilas sai koululta pienen pahvilippaan, johon kolmen viikon aikana on tarkoitus kerätä rahaa lasten leukemia- ja lymfoomajärjestön hyväksi.
Ventovierailta ei toki ohjeisteta kerjäämään, mutta lähipiirin taskunpohjilla lojuvia kolikoita sopii ystävällisesti tiedustella. Omasta taloudesta löytyykin jo kaksi lipasta, mutta lisäksi naapurin tytöt tulivat lippaidensa kanssa soittamaan ovikelloa:
Tytöt: "Pennies for Patients - would you like to help?" ("Pennejä potilaille - haluaisitteko auttaa?"
Äiti: "Sure, just a second..." ("Toki, hetkinen vain" - lähtee etsimään lompakkoa.)
Äiti (palaa muutaman kolikon kanssa): "I'm sorry, I don't have that much cash at the moment." ("Olen pahoillani, ei ole juurikaan käteistä tällä hetkellä.")
Essi (kurkistaa oven raosta): "Cash." (tankerosuomalaisen kielikorva kuulee pienen vivahde-eron edelliseen verrattuna) "I'm sorry, too. My mom is not much of an English speaker." ("Minäkin olen pahoillani. Äitini ei ole kummoinenkaan englannin puhuja.")
1 kommentti:
Empähän muista, mistä asioista oli joskus kotona puhetta, kun isä sanoi " Ettekö mukulat usko vai pitääkö käsin puhua," Ei koskaan uskallettu varrota mitä se käsin puhuminen olis ollut. Tokko ainakaan olisi vastannut kielillä puhumista.
Lähetä kommentti