Odotan mielenkiinnolla, missä vaiheessa lukijaimistomme alkaa valittaa blogin sisällön yksitoikkoisuudesta... Oma pää on jotenkin päässyt vinksahtamaan sen verran pahasti, ettei näihin maisemiin kyllästy, ei sitten niin millään.
Tänä aamuna vuorossa oli ensivisiitti Henry Coe State Parkiin. Lenkki venähti suunnitellusta noin kahdestakymmenestä kilometristä vähän yli kolmeenkymmeneen - kukin voi tykönään pohtia oliko syynä ennemmin juoksijoiden heiveröinen kartanluenta vai se, ettei "ihan vielä" olisi malttanut palata takaisin lähtöpisteeseen.
Selkeänä erona muihin lähiseutujen kansallispuistoihin oli se, että lähes useimmilla muilla paikallisilla luonnonsuojelualueilla voi normaalilla viikonloppulenkillä kipaista vaivatta puiston päästä päähän ja takaisin. Henry Coen alue on kuitenkin sen verran laajempi, että tämän aamun neljä ja puoli tuntia eivät tuntuneet ensinkään riittäviltä. Laaksoa ja kukkulaa olisi riittänyt horisontissa silmänkantamattomiin. Ensi kerralla täytynee parkkeerata auto puiston toiselle kulmalle tai vaihtoehtoisesti varata lenkkiaikaa vähän enemmälti?
1 kommentti:
Ei ihme jos noihin maisemiin jää kiinni. Täytyypä katsella kuviakin useampaan kertaan, melkein tuntuu nenässä maiseman tuoksun ja kuulee lintujen tirskunnan.
Lähetä kommentti