Kuluneella viikolla työt kuljettivat vaihteen vuoksi kotikentältä Teksasiin. Dallasissa oli pienimuotoiset metallintyöstömessut, jonne pääsin myyntipäällikkömme Steven seuraksi potentiaalisia asiakkaita hauskuttamaan. Vieraiden kotiinviemisiksi syntyi mm. näitä jo entuudestaan tuttuja miniatyyriharrikoita - tällä kertaa tosin jätimme uskottavuuden nimissä äklöpinkit alumiinilevyt käyttämättä:
Matkailu avartaa monessakin mielessä. Tällä kertaa pääsin tutustumaan teksasilaiseen juoksukulttuuriin paitsi omien aamulenkkien muodossa, myös hotellihuoneen ikkunasta paikallisten aropupujen menoa seuraten. Joku poloinen oli löytänyt treenipaikakseen viereisen parkkihallin ylimmän kerroksen - autoja ei tuolla ollut ensimmäistäkään, joten avointa tilaa oli käytettäväksi yllin kyllin. Tuota tasannetta ukkoraasu sahasi sitten edestakaisin, niin monta kertaa, että katsoja väsyi laskemasta:
Voi huh sentään! Jos vuoristopolkuihin tottuneena ajatus vaikkapa urheilukentän tartanbaanan kiertämisestä tuntuu jokseenkin tappavan tylsältä, niin parkkihallin piippuhyllyn käyttö juoksumaastona vetää juoksijasisaren sanattomaksi. Sääliksi kävi kyseistä reippailijaa.
Dallasin ilmanala tähän aikaan vuodesta on "miellyttävän lämpöinen", tosin näyttelyhallin ylikierroksilla puhaltanut ilmastointi sai messustandeilla päivystäjät kaipailemaan vähintäänkin talvivaatteita ylle. Keskiviikkona illalliselta hotellille palatessamme ajauduimmekin mielenkiintoiseen säätila-aiheiseen keskusteluun:
S: "Onpa kivan lämmin ilta. Ilman kosteus on ihan eri luokkaa kuin Kaliforniassa, tuntuu ihan erilaiselta."
J: "Tuli juuri mieleeni muuan teksasinsuomalaisen ekspatriaatin blogi. Hän on asustellut Dallasissa nelisen vuotta, mutta muutti nyt alkukesästä takaisin Suomeen. Ennen paluumuuttoa hän listasi blogissaan asioita, joita tulee täältä varmasti jälkikäteen kaipaamaan ja yksi niistä oli nimenomaan Dallasin samettiset illat."
S: "Aivan loistava ilmaus! Tämä ilma on kyllä kieltämättä samettinen."
J: "Olen samaa mieltä. Hauska yhteensattuma olla itse samoilla paikoilla kuin blogin kirjoittaja ja ymmärtää, mitä joku tietty yksityiskohta tarkoitti."
S: "Onko hän blogissaan kertonut, miltä Suomen illat tuntuvat monen Dallasin vuoden jälkeen?"
J: "No eipä juuri. Sitä voi vain arvailla."
S: "Miltähän Suomen syyskuu voisikaan Dallasiin verrattuna tuntua? Hmmmm... Kenties veitseltä?"
3 kommenttia:
No eipäs tuntunut veitseltä. Kesä keksi ja jätti vallan hellyttävät jäähyväiset. Perjantaina 30:nes syyskuuta lämpömittari nousi 21:n asteeseen, toki ilta antoi syksyn merkit, melko navakan tuuulen tuomana.
Harrikoista puheenollen ,nekin alkavat taas jäädä pois liikenteestä. Eipä noista kaksipyöräisistä moottoriajoneuvoista taida enää monikaan olla harrikka.
Onpas onnettoman orpo otus tuolla katolla! Ihan vaikuttaa eksyneeltä, ikäänkuin ei löytäiski edes ulospääsyä.
Kiva ettet jäänyt Dallasiin, kyllä niitä samettisia iltoja tulee vielä teille ja meillekin. Tänä aamuna oli kyllä lämmintä vain 2 astetta celsiusta.
No huh sentään! Kaksi Celsiusta lämpöaallon jälkeen ei ole enää kovin kaukana veitsestä...
Lähetä kommentti