Onkohan normaalia, että viikon sisällä kolmena päivänä koulun iltapäiväkerhosta on kotiin joutunut retuuttamaan itkua vääntävän Essin? Kavereiden ja opettajien kanssa on ollut niin kerrassaan mukavaa, ettei kotiin malttaisi millään lähteä...
Muina päivinä on ollut helpompaa, kun surkeaa lasta on voinut lohduttaa sillä, että huomenna pääsee jo uudestaan. Mutta pannahinen, tänään oli perjantai! Edessä viikonloppu ja kaksi kokonaista päivää ilman koulua ja iltapäiväkerhoa - tilanne näyttää seitsenvuotiaan näkövinkkelistä täysin lohduttomalta =(
No, lähinnä tätä voisi kutsua kai positiiviseksi ongelmaksi? (Ja lisäksi enemmän kuin todennäköistä on, että tilanne tasoittuu ennen pitkää.) Juuri nyt ilahduttaa kuitenkin tietoisuus siitä, että vaikka koulun päätös häämöttää aivan muutaman viikon päässä, muuttuu iltapäivähoito tuttuine opettajineen ja vinkeine virikkeineen kesäloman ajaksi koululaisten "päiväleiriksi". Aluksi tuntui omasta mielestäni kovin harmilliselta, että lapsille siunaantuu varsinaista kesälomaa tällä kertaa vain neljä viikkoa, mutta Essi ei ainakaan tunnu olevan tippaakaan murheissaan tästä järjestelystä. Kesä- ja elokuussa on tiedossa kaikkiaan kuusi puuhakasta leiriviikkoa ja elokuun alusta alkaen liittyy seuraan myös Varpu, joka tulevana eskarilaisena pääsee ottamaan hieman esimakua näistä koululaisten kesäetuuksista. Jos vain jotenkin malttaisi odottaa...
1 kommentti:
Positiivinen ongelma, todellakin! Hienoa kuulla, että koulu/iltapäiväkerhoviihtyvyys on tuota luokkaa. Hyvin menee, mutta menköön!
Lähetä kommentti