Lentokenttäkuljetus saapui hakemaan Johannaa perjantaina kolmelta aamuyöstä ja hänen vuoronsa oli lähteä viikoksi reissailemaan pitkin Jenkkilää. Johanna suuntasi aluksi kohti Chicagoa, josta matka jatkuu ensi viikolla Tenneseen Knoxvilleen.
Me jäimme lasten kanssa kolmistaan pitämään kotia. Ihan kiva että ensi maanantaille osuu ylimääräinen vapaapäivä Memorial Day, joten hektisiä koulupäiviä on ensi viikolla vain neljä kappaletta. Varmaan meiltä joku virallinen koulukuvio unohtuu, mutta asiat ovat hyvin jos lapset saa kouluun ja takaisin onnistuneesti.
Yhdeksi epävarmuuden aiheeksi nousi jälkeläisten ruokinta. Minä en tunnetusti laita ruokaa yleensä lainkaan, joten seuraavat päivät tulevat varmasti olemaan kulinaristisesti mielenkiintoisia.
Perjantaina töiden jälkeen tutkailin jääkaapin sisältöä kauhun sekaisin tuntein. Keittiön kaapista löytyi vanha, vuonna 1991 painettu "Katin keittiö Huomenta Suomi-ohjelmassa"-keittokirja, josta etsin siitä mahdollisimman vähän pelottavan reseptin. Se sattui olemaan nakkikastike ja valinta jopa kelpasi lapsille, kun sitä ehdotin.
Aluksi piti tietysti selvittää, löytyykö kaikki tarvittavat raaka-aineet. Yllättävän paljon eri aineksia noinkin yksinkertaiseen ruokaan tarvitaan, mutta onneksi jääkaapista löytyi yksi sipuli, paketti nakkeja, voita ja soijakastiketta.
Ensimmäinen askel oli sipulin piti kuorinta ja "hienonta". Otin talon isoimman veitsen ja yritin irroittaa sipulista uloimman kerroksen. Ihan täysiä tyylipisteitä en kuorimisesta varmaan saanut, sen verran kulmikas oli lopputulos. Eipä sen väliä, hienontaahan se piti joka tapauksessa. En tiennyt tarkkaan miten pieniksi palasiksi sipulit on tapana pilkkoa, joten palastelin sen silmämääräisesti sopivan kokoisiin, joskin epämääräisen muotoisiin kappaleisiin. Seuraavalla kerralla otan suosiolla isomman alustan.
Sipulien "kullastuksen", jauhojen, veden ja mausteiden lisäyksen sekä nakkien "paahtamisen" ja sekaan lisäämisen jälkeen alkoi tuotos näyttää jo melkein siedettävältä. Liemi oli hieman laihaa, joten päätin lisätä sekaan hieman jauhoja. Tässä kohtaa jostain muistin kätköistä palautui liian myöhään mieleen koulun kotitaloustunnin ohjeet "osanestesuurustuksesta". Lisäämäni jauhot kun jäivät aika paakkuisiksi muun kastikkeen sekaan... Raivokkaalla vatkaamisella seoksen sai kuitenkin riittävän tasapaksuksi, vaikka ylimääräistä työtä se tietenkin teetti.
Lopuksi piti vielä keittää makaronit kastikkeen seuraksi. Sen verran osaan minäkin tehdä ilman ohjeita. Lopputulos vaikutti kelpaavan tyttärille aivan muitta mukinoitta. Taisivat olla sen verran häkeltyneitä näkemästään, etteivät osanneet antaa karua kritiikkiä ruoan mausta ja tekstuurista.
Mitähän sitä seuraavaksi kokkailisi?
7 kommenttia:
No onpahan sulle Jussi siunaantunut urakkaa! En kyllä olisi kaikkia termejäkään ymmärtänyt, esim. osanestesuurus. Onnittelut saavutuksesta! Tee seuraavaksi vaikka makaroonilaatikko, mutta muista että makaroonit pitää keittää ennen paistamista. Onnea :)
Näin reservin keittiömiehenä sanoisin, että nakkikastike on ihan oikean näköistä ja puolet kulinaarisesta nautinnosta tulee visuaalisesta puolesta.. Jos paine keittiön puolella kuitenkin nousee liian suureksi,onneksi on olemassa taikasana, joka poistaa kaikki ongelmat: TAKE AWAY !
Kyllä ruokailijat ainakin olivat erittäin tyytyväisen oloisia.ja se kai on tärkeä. Mahtoiko jäädä itselle mitään?
Ihan kunnioitettava saavutus,Jussi.
Muistelen, että joskus muinoin olit sitä mieltä, että ruuan tarkoitus on täyttää vatsa. Aprikoosit (kuivatut) ovat herkuttelua varten.
Nakkikastiketta riitti kaikille oikein mainiosti. Kerta-annos oli kaiketi neljälle tarkoitettu, mutta lapset söivät sen verran enemmän että minulle jäi vain ehkä puolentoista virallisen annoksen verran.
Vielä ei ole tarvinnut turvautua take-away-ruokaan. Tänään yritin paistaa jauhelihapihvejä, mutta se ei mennyt ihan putkeen. En osannut tulkita uunimme säätönappuloiden tekstejä ja pihvien kuorista tuli aika rapeita!
Makaronilaatikko saattaa olla vielä tässä vaiheessa liian haasteellinen rakenneltava, vaikka lempiruokaani onkin. Mutta lempinaposteltavaani kuivattuja aprikooseja popsin tätäkin kirjoittaessani...
Kuivatut aprikoosit ovatkin ihan välttämätön välipala. En olisi kyllä osannut jauhelihapihvejä, eikös rapea kuori ole ihan hyvä? Ei kai makaronilaatikko muuta tarvitse kuin makaroneja ja munamaitoa ja vähän ruskistettua jauhelihaa jos haluaa? Älkääkä naurako te ykköskokit :)
Helpoista munamaitoruuista pannukakku on parempi kuin makaronilaatikko. Joskus olen tehnyt siitä ruokaisamman version, eli perunaa ja pekonia + juustoraastetta pannulle mukaan. Se versio piti kasvavilla lapsilla nälän vähän perinteistä versiota pitempään, eikä enää ollut jälkiruokakategoriaa. Sitäpaitsi se täyttää muumimammakriteerin, eli voi syödä myös kylmänä...
Lähetä kommentti