Maissilakin taannoisessa lukijapalautteessa todettiin postausten viime aikoina harventuneen. Ei käy kieltäminen - pahoittelemme laiskanlaista päivitysaktiivisuutta ja ehkä selittelemme tilannetta kohtuullisen hektisellä elämänmenolla... Jospa vaikka malliesimerkiksi kootut kommellukset kuluneen viikon ajalta - tiivistetty blogitus koko toukokuun alkupuolelta:
Sunnuntai 1.5.
Jussi töissä 10-22. Johanna selvittää kotona viikon korkuisen pyykkivuoren, siivoaa ja miettii mitä kaikkea seuraavalla viikolla pitää muistaa. Eteisen oveen kiinnitetään valmiiksi lasten kesähoitoilmoittautumislomakkeet, toukokuun vuokrashekki, Appleseedin toukokuun hoitomaksushekki sekä Teacher Appreciation Week-taulukko. Toukokuun ensimmäisellä viikolla vietetään täkäläisissä kouluissa tuttuun tapaan opettajainkunnioitusviikkoa, joten joka päivälle on erityismuistaminen tai pari...
Maanantai 2.5.
Aamu käynnistyy maltillisesti. Essin pitää muistaa viedä opettajalle kukka - Varpun ohjelmassa opettajien halaaminen. Maksushekit ja ilmoittautumislomakkeet lähtivät sinne minne pitikin. 13:30 Laurelwoodin terveydenhoitaja soittaa Essin tulleen koulussa huonovointiseksi, joten erityisjärjestelyt saavat jatkoa. Jussi hakee Essin ja Varpun kotiin, Johanna kotiutuu 17:30, jonka jälkeen Jussi lähtee jatkamaan kesken jäänyttä työpäiväänsä. Paluu kotiin 22:n tietämillä.
Tiistai 3.5.
Jussi vie aamulla töihin mennessään Varpun Appleseediin, Johanna jää Essin kanssa kotiin. Varpulla on mukanaan opettajainkunnioituskukat kuten pitikin. Jussi palaa töistä alkuiltapäivästä, Johanna iltavuorossa 14-22. Posti toi Suomen veroehdotukset, jotka pitäisi jossakin vaiheessa ehtiä rukkaamaan.
Keskiviikko 4.5.
Essi on jälleen kouluunmenokunnossa. Edellisenä päivänä opettajalle askarreltu kortti on asianmukaisesti mukana, Varpun osalta ei tarvittukaan tällä erää erityisempiä, koska päivän huomaavaisuuseleestä huolehtivat koululla talkoilevat vapaaehtoisvanhemmat. (Meistä kumpikaan ei päässyt mukaan - hyi olkoon, mitä passiivisuutta!) Kaikki kotiutuvat ennen kuutta ja illalla ehtii käydä ruokakaupassa. Luksusta!
Torstai 5.5.
Essillä ei erityismuistettavaa (vanhempainyhdistys huolehti opettajien muonituksesta lounasaikaan, meistä kumpikaan ei talkoissa taaskaan...). Varpun viemisinä tällä erää kuivattuja hedelmiä - nyyttikestien järjestämiseksi välipalatuokion aikaan. Johanna töissä 05:30-21. Kymmenen minuuttia ennen nukkumaanmenoaikaa muistetaan, että Varpun piti askarrella huomiseksi kortit opettajilleen (3). Auts.
Perjantai 6.5.
Varpu lähtee preschooliin kortteineen, Essin muistamisena opettajainkunnioitusviikon päätteeksi kirjakaupan lahjakortti Mrs Alvesille. Jussi valmistelee sunnuntaiaamuna alkavaa työreissua, Johannan esimies tulee sopivasti puoli tuntia ennen työpäivän päättymistä kysymään, olisiko mahdollista olla viikonloppu töissä...
Lauantai 7.5.
Johanna töissä, Jussi tyttöjen kanssa kotona/puistossa/uima-altaalla. Opettajainkunnioitusviikon osalta ei onneksi enempää muistettavaa. Iltapuhteena rukkaillaan ne surullisen kuuluisat veroehdotukset...
Sunnuntai 8.5.
Jussi starttaa aamukahdeksalta kohti Connecticutia. Tytöt ottavat ilon irti Sky High Sportsin äitienpäivätarjouksesta: äidit pääsevät pomppimaan ilmaiseksi (ja kaupan päälle hallissa on harvinaisen väljää sunnuntaipäiväksi):

Ensi viikko luultavasti kuluu vauhdikkaasti sekin. Jussi palaa kotiin perjantain ja lauantain välisenä yönä ja sunnuntaiaamuna onkin Johannan vuoro lähteä kohti itärannikkoa. Hoplaa!
5 kommenttia:
Huh huh sanon minäkin! Onpas ollut vipinää! Ihmettelen vaan pitääkö niitä opettajia noin mahdottomasti tavaralla ja tekemisellä kunnioittaa, minulta varmasti varsinainen kunnioitus hukkuisi sen alle? Jussin matkalle pidetään peukaloita ja Johannan matkalle siiten kun se tulee. Sujuvaa ja iloista selviytymistä arjesta!
Ei totisesti pysy mukana, pelkkä ajattelu panee pyyhkimään hikee.
Henkessä elellään mukana sekä kotona olevien että maailmaa kiertävien.
Täällä tuli koivuun lehti just nyt!
Jos yhtään lohduttaa, niin mielestäni veroilmoituksen korjausten teko netitse onnistui sujuvasti.
Voimia viikkoihinne!
Tsemppiä!
Taitaa olla vähän sukuvika - ainakin meillä serkuksilla. Ehkä edellinen sukupolvi vielä tajuaa välillä henkäistä.
Jos tuolla tahdilla osaa vielä perjantaina töistä kotiin ja muistaa oman nimensä, niin on selviytynyt viikosta loistavasti.
Lähetä kommentti