Tänään Johanna näki aamulenkillään vuoristossa jotain uskomatonta ja kertoi siitä kotiin tullessaan. Ei auttanut muu, kuin hypätä autoon ja mennä sitä ihmettä pällistelemään koko perheen voimin: Lunta!
Lähtiessämme pihasta oli ulkolämpötila +12 °C. Kun olimme ajaneet hetken matkaa vuorilla eikä lumesta ollut tietoakaan, aloin jo epäillä Johannan juttua saduksi. Jatkaessamme vuoren rinnettä yhä ylöspäin alkoi auton ulkolämpömittarin lukema pudota aste asteelta, ja kun päästiin kuuteen plusasteeseen, alkoi teiden varsilla vihdoin näkyä pieniä valkoisia laikkuja. Eteenpäin vielä jatkaessamme asiasta ei enää ollut epäilystä.
Parkkeerasimme automme tien sivuun kohdalle, jossa lunta oli erityisen runsaasti. Moni muukin oli tullut paikalle ihmettä katsomaan. Lapset eivät olleet onneksi vuodessa unohtaneet, miten lumessa tulee toimia.
Johanna ja lapset näkivät lunta viime keväänä Suomen reissullaan. Minulla on edellisestä kerrasta jo pari vuotta aikaa.
Sunnuntaiajelulle mukaan lähtenyt Jeppe Jääkarhu oli myös omassa elementissään.
Eikö lumi vaan olekin ihanaa, suomalaiset?
2 kommenttia:
No eipähän ihan unohdu nuo lumileikit. Jussi ei enää muista ettei lumipalloja tehdä paljain käsin. Taisi kyllä sorme t paleltua, mutta taitaa olla rukkaset kadoksissa. Yltikö Johannan lenkit kinoksille asti.
No nauttikaahan. Me alamme jo saada kylläksemme, eikä parempaa ole vielä luvassakaan.
Vielä yksi yritys päästä kommenttipalstalle. Teillä oli noin paljon lunta että saitte aikaan ihan enkelinkuvia.Kunhan pakkanen lauhtuu lähden meidän pihalle samoihin hommiin.
Lähetä kommentti