Tänään piparkakkupuuhastelumme jatkui kera pölysokerikuorrutteen. Luomisen tuska oli kaukana, kun koristelutoimikunta päästettiin valloilleen =)
Iloisia ilmeitä - ajoittain keskittynyttä ryppyotsaisuuttakin... Essiltä koristelu sujui jo jokseenkin "rutiinilla" viime vuosien oppeihin nojaten, mutta Varpu oli hoksannut koristelun jujun nyt jotenkin ihan eri tavalla kuin aiemmin. Viime vuonna Varpu suti kuorrutteensa iloisen boheemisti sinne tänne, mutta nyt oli jostakin tullut oivallus pikkutarkkuuden nautinnollisuudesta. Essi koristeli omia piparkakkujaan rennolla meiningillä ehkä puolisen tuntia ja ilmoitti sitten, että tämä riittää. Varpun kieli keskellä suuta kuorruttaminen sen sijaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Ennen ei pöydän äärestä malttanut lähtä kuin joka ikinen piparkakku oli saanut koristukset pintaansa ja kuorrutus oli käytetty viimeistä pisaraa myöten...
Lopputuloksena jokseenkin sekalaista seurakuntaa:
2 kommenttia:
Ihanaa pikkujoulun alkua, tuoksuu melkein tänne asti. Ja Varpu on työssään tarkka kuin kelloseppä.
Mun ikkunani takana oravat juoksevat lumisissa puissa ja pienet linnut etsivät ruokaa ihan koivunoksien latvojen kärjistä. Miten ne pysyy kiinni?
Huomenta, Joelin mielestä pupupiparit ovat kaikkein hienoimmat! Meillä valmiit piparitalon elementit odottavat remonttiaikaa...
Lähetä kommentti