Juustohiiri

Myöhemmin iltapäivällä juhlistimme pitkän viikonlopun viimeistä päivää koeistamalla lastenravintola Chuck E. Cheese:ä. Se on paikka, jossa ruoan lisäksi on vaikka mitä pelejä ja vehkeitä, vähän kuin pienimuotoinen huvipuisto.

Tilasimme ruoaksi pitsaa koska se tuntui olevan kaikkien mieleen. Ja totta puhuen, ei ravintolassa paljon muita vaihtoehtoja ollutkaan. Pitsaa odotellessamme ja nauttiessamme katselimme kuinka iso seurue oli tullut juhlimaan lastensa syntymäpäiviä. Se näyttäisi olevan täälläpäin hyvin yleistä. Ravintola oli järjestänyt päivänsankareille vaikka mitä aktiviteettia ja kisailua ja kaikilla näytti olevan oikein hauskaa.

Mutta ruoan (ja tietenkin jälkiruoan) jälkeen oli vuorossa paikan varsinainen idea, pelit ja muut touhut! Ensin aloitettiin kiipeilyputkistolla. Vastaavia, huomattavasti isompiakin putkistoja on ollut muissa alueen paikoissa mutta tämäkin tuntui kelpaavan tutkimusmatkailuun oikein hyvin.

Paikan muut pelit toimivat erityisillä pelikolikoilla, joita sai yhdellä dollarilla neljä. Päätin aloittaa rauhallisesti ja ostin neljä kolikkoa kummallekin, ettei pelikolikon arvo kärsisi inflaatiota heti alkuunsa.

Essi päätti ihan aluksi kokeilla peliä jossa heittellään koripalloja koriin. Peli sujuikin aivan loistavasti ja lopuksi kone sylki läjän paperisia lippuja palkkioksi. Tämä oli varsin mukava yllätys, ja muut pelit tämän jälkeen katsottiinkin tarkasti sen perusteella saako niistä lippuja vai ei.

Vaihtelevalla menestyksellä saimme lisää lippuja erilaisista pallonheittely-, kolikontyöntely- ja vastaavista tarkkuutta vaativista peleistä. Osa ravintolan muista asiakkaista taisi olla aikamoisia konkareita, ainakin päätellen siitä lippumäärästä mitä he mukanaan kuljettivat.

Viimeiset kolikot käytimme rallipelin äärellä. Ensin Varpu sai kokeilla taitojaan ratin takana. Koska polkimet olivat vähän kaukana, piti isän toimia vauhdin säätelijänä. Varpu selvästi keskittyi tönimään toisia (tietokoneen ohjaamia, onneksi) autoja pois tieltä, mutta hyvästä yrityksestä huolimatta sijoitus oli joukon viimeinen, 40:s sija.

Samalla kaavalla jatkoimme Essin kanssa. Essi hallitsi homman jo vähän paremmin, sijoittuen muutamalla kierroksella sen verran korkealle että peli arpoi lisäaikaa. Lopulta oli kuitenkin todettava, että siskokset pärjäävät tässä lajissa yhtä hyvin. 40:s sija oli Essinkin lopulta nieltävä. Tästä pelistä ei kumpikaan siskoksista voittanut lipun lippua.

Pelikolikoiden loputtua marssimme laskurimasiinan luo, joka laski päivän saldon: 48 lippua. Sillä pistemäärällä irtosi kassalta Essille rannekoru ja Varpulle tarroja ja viivotin. Vähän jäi Varpua harmittamaan se, mitä kaikkea palkintovitriiniin jäi näillä pisteillä saavuttamattomiin. Ehkä sitten ensi kerralla...