Hiphei! Saimme viime viikolla tiedon, että hyvissä ajoin alkamamme jonotus on tuottanut tulosta ja Varpulle on järjestynyt elokuun alusta hoitopaikka läheisestä Appleseed Preschoolista. Koska elämme toivossa, että työpaikka löytyy ja näin ollen tarvitsemme täysipäiväistä hoitojärjestelyä, joudumme jättämään Laurelwood Preschoolin, jossa olisi toimintaa ainoastaan kolmena päivänä viikossa kolme tuntia kerrallaan. Appleseed on kuitenkin yhtä lähellä ja olemme kuulleet tuosta paikasta paljon positiivista, joten paikan järjestyminen tuolta oli todellinen ilouutinen.
Tänään kävimme vähän tutustumassa paikkoihin ja saamassa toimistolta opastusta ilmoittautumiskiemuroihin. Saimme kotiinviemisiksi kattavan infopaketin ja nyt, kun ryhdyin kahlailemaan täytettäviä kaavakkeita läpi, tuli jälleen kerran vähän ikävä suomalaista päivähoitojärjestelmää. Ihan noin ajatusleikkinä, moniko kunnallista päivähoitoa Suomessa hyödyntänyt on ennen hoidon aloittamista toimittanut hoitopaikkaan:
- ilmoittautumismaksun ($ 235 = 191 €)
- ennakkoon ensimmäisen hoitokuukauden maksun ($ 1040 = 845 €)
- rokotustodistuksen
- todistuksen lääkärintarkastuksesta
- vanhempien kirjoittaman todistuksen lapsen terveydentilasta
- allekirjoitetun lomakkeen, jossa vakuuttaa ymmärtävänsä vanhemman oikeudet lapsen hoitopaikkaa kohtaan
- allekirjoitetun lomakkeen, jossa vakuuttaa ymmärtävänsä lapsen oikeudet
- selotuksen lapsen kehityshistoriasta
- allekirjoitetun lomakkeen, jossa vakuuttaa ymmärtävänsä, millaisten oireiden ilmaantuessa lapsi on sairas ja häntä ei voi tuoda hoitopaikkaan
- allekirjoitetun lomakkeen, jossa antaa lapselle luvan osallistua hoitopaikan päivittäisiin aktiviteetteihin
- allekirjoitetun lomakkeen, jossa vakuuttaa ymmärtävänsä menettelytavat, joita noudatetaan hoitopaikan parkkipaikalla
- "hätätilannelaatikon", joka sisältää huoneenlämmössä säilyviä elintarvikkeita ja juotavaa lapsen kolmen vuorokauden tarpeiksi?
Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu... Tosin täytyy muistaa operoida myös postilaatikkoon ulkomaalaisvirastosta kolahtanut huomautus, jossa kerrotaan, että työluvan käsittely on toistaiseksi keskeytetty. Hakemus ei etene ennen kuin viranomaisille on (kaikkien edellisten kymmenen dokumentin lisäksi) toimitettu avioliittotodistus sekä Jussin osalta lomakkeet I-94 ja I-797B.
10 kommenttia:
Auts.
Jos voisin, niin nyt allekirjoittaisin lomakkeen "en ymmärrä".
Kyllä tässä tosiaan ymmärrys alkaa säröillä.Mitäs teette!! Tuntuu että ajetaan ahtaalle.
Tein juuri anturilähetyksen Amerikkaan. Lystiä paperitöiden kanssa riitti pariksi tunniksi, kun lähetetään eri kuriiripalvelun kautta kuin tavallisesti. Asiaa ei yhtään auttanut se, että kuriiripalvelun lähin toimipiste on Vantaalla ja palvelunumerossa oli virolainen täti, joka periaatteessa puhui suomea, mutta ei sitten kuitenkaan ihan ja tavutti englanninkielisiä sanoja& käsitteitä oudosti.
Jos papereissa on jotain väärin, anturilähetys jökähtää Amerikan päässä tulliin...
Olkoon tämä taistelu osanottoni byrokratiaväsymykseen.
Lomakemäärästä päätellen viranomaiset ovat olleet Mr Lammin teho-ohjauksessa lomakkeiden laadinnasta. "Tästä ne häkeltyvät varmasti!" on yksi parhaita kommentteja laaditun kyselykysymyksen laadusta... Siis pitäviä hermoja ja onnea hoitopaikan järjestymisestä!
Herrat Lamm ja Hamilton-Jones ottavat huomioon myös kiireisen lomakkeentäyttäjän. "Jos teillä on kiire, ei tarvitse laittaa rastia joka kohtaan - puoli rastia riittää..."
Ja täällä yksinkertainen putkiaivo kysyy, että miksi noita kymmentä lomaketta ei ole voitu yhdistää ja laittaa tarpeeksi rukstaavia asioita samaan paperiin. Ja kuka on se onnellinen, joka sitten aakkostaa ja mapittaa kaikki sadat lomakkeet...
Keskivertosuomalainenhan hermostuu, jos saman asian hoitamiseen tarvitaan enemmän kuin kolme lomaketta...
Olipa hyvä, että tulitte ottaneeksi esille nuo Lamm:n ja Hamilton-Jonesin. Kaivankin oitis Ylen arkistoista vanhat kunnon Knallit ja Sateenvarjot - nyt niistä saa varmaankin iloa irti ihan eri tavalla kuin ennen =)
Anja: Se syy siihen yhdistämättömyyteen piilee siinä, että ennen allekirjoitusta kullakin kaavakkeella on ne keskimäärin kaksitoista pykälää tekstiä (jotka me toki luemme huolella ennen allekirjoittamista), jotka allekirjoittava vakuuttaa ymmärtävänsä.
Keskivertosuomalainen hermostuu - se on ihan totta. Pidemmän päälle paras lähestymistapa taitaakin olla rautaisannos huumorintajua...
Ei se lakipykälien määrä rajoitus ole ;-) Me koulussa kypsyimme, kun vanhemmat sanoivat asiasta ja toisesta, että ei ole koulu tiedottanut. Nyt kaikki asiat on koottu 40-sivuiseen syystiedotteeseen, jonka viimeisen sivun oppilaat palauttavat huoltajan allekirjoittamana. Tuossa huoltajat kuittaavat tekstin "Olen lukenut ja tutustunut XXX koulun syysytiedotteeseen ja sen sisältämiin koulua koskeviin sääntöihin". Kun huoltajat vielä syyttävät, että koulu ei ole tiedottanut, niin kerromme, että olette allekirjoittaneet tälläisen tekstin. Ollan me ilkeitä .-(
Lähetä kommentti