Tänään on juhlistettu Essin nimipäivää useammallakin taholla. Tässä vaiheessa, kun tavoitteenamme on hankkiutua mahdollisimman tehokkaasti kaikesta irtotavarasta eroon, emme edes ryhtyneet miettimään mitään konkreettista lahjaa juhlakalulle, vaan kaavailimme jonkinlaista erikoisajanvietettä päivän kunniaksi. Siinä mielessä tilanne hoitui oikein näppärästi, että Essi itse ei aamulla edes koko nimipäivää, vaikka oli sitä alkuviikosta jo vähän mietiskellytkin ja öitä lauantaihin laskenut. Kun lounasruoka oli syöty ja Varpu menossa päiväunille, kerroin, että kohta on luvassa yllätys. Varpu ja Jussi jäivät kotiin päivälepotuokiota viettämään, me lähdimme kaksissa naisin kohti bussipysäkkiä ja "salaista seikkailua".
Salainen seikkailu odotti Tampereen Siperiassa, jossa oli tänään Mahdollisuuksien tori-teemapäivä. Päätähtäimenämme tuolla oli Luontoliiton lapsille järjestämä rastirata, joka kuljetti meitä pitkin Finlaysonin maisemia. Tehtävärasteilta löytyi askartelua, labyrinttitehtävä, haistelua, maistelua ym... Rastiradan suoritettuamme vilkuilimme Mahdollisuuksien torin muuta tarjontaa, saldona oli yksi ilmapallo sekä muutama tarra. Tämän jälkeen oli edessä retkemme kohokohta: Essi on pitkään toivonut pääsevänsä käymään ravintolassa ja ulkona syöminen toki istui nimipäivän juhlistamiseen kuin nenä päähän. Toisaalta taka-ajatuksena oli myös samalla vähän testata, miten viime viikkojen tehokuuri pöytätapojen opiskelussa on mennyt perille tositilannetta silmällä pitäen... Suuntasimme siis Siperian Speakeasyyn. Ravintolavisiitti sujui kaiken kaikkiaan ihan mukavasti, söimme kanaa rattoisasti jutustellen kuin fiksut ihmiset ainakin. Hienoa huomata, että ainakin halutessaan Essi osaa käyttäytyä mallikelpoisesti :o)
Ruoan jälkeen oli aika lähteä vähitellen kohti kotia. Koska bussin lähtöön oli vielä rutkasti aikaa, kävelimme odotellessamme Laukontorin satamaan laivoja katselemaan. Kaupungilla kuljeskellessamme Essi mahtoi herättää hilpeällä olemuksellaan huomiota kanssaihmisissä: kädessä heilui kultaakin kalliimpi Keskustan ilmapallo, selässä rastiradalla askarrellut riemunkirjavat siivet.
Kotiin päästyämme Jussi ja Varpu tekivät juuri lähtöä Tarjan luo mikrotukikäynnille. Essi oli hyvillään ehdittyään juuri parahiksi joukon jatkoksi, joskin lähdön hetkeä mustensi Keskustapallon traaginen karkaaminen kirjaimellisesti taivaan tuuliin... Tarjan luona nimipäivän juhlinta sai jatkoa jäätelön ja "masaliisojen" (tämä on kyllä ehdottomasti yksi lystikkäimmistä ilmauksista, mitä ikinään olen millekään leivonnaiselle kuullut) merkeissä.
Iltatoimien jälkeen oli vielä sokerina pohjalla isomummulta tulleen postipaketin avaaminen. Suuret kiitokset! Kuten aina, upeat kortit (Varpu sai omansa myös) veivät lähetyksestä suurimman huomion. Päivänsankarin vähintäänkin haltioitunut huokaus: "Kimaltavia kukkia ja perhosia... Ja tää kissan kilikello... Voi että, kun ihanaa!" osui kyllä naulan kantaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti