Viime viikolla tuli hamstrattua kaupasta liian monta litraa maitoa. Loppuviikosta yritimme monin konstein käytellä maitoa loppuun, sämpylätaikinan ja ahkeran kaakaonjuonnin merkeissä muun muassa, mutta niin vain keikisteli tänäänkin vielä yksi iskemätön purkki jääkaapin hyllyllä. Essillä on onneksi meneillään aktiivinen viilinsyöntikausi, joten ajattelin, että maidon hapattaminen voisi olla paitsi hyödyllistä, myös opettavainen demonstraatio.
Essi olikin ajatuksesta innoissaan. Lämmitimme maidon, lusikoimme pienet möykyt "siemenviiliä" annoskippojen pohjalle ja täytimme kipot sitten maidolla. Selitin, että kipot saavat jäädä yöksi pöydälle lämpimään, jolloin pikkulusikalliset viiliä hapattavat koko maitomäärän viiliksi. Huomenna voidaan syödä itse tehtyä viiliä iltapalaksi. Yksi asia jäi vielä mietityttämään:
"Mutta jos viiliä saadaan maidosta niin, että sinne sekaan laitetaan vähän valmista viiliä, niin mistä se ensimmäinen viili on saatu?"
Mietin hetken vastausta, enkä ehtinyt sanoa mitään, kun Essi jo vastasi omaan kysymykseensä:
"Jumala varmaan loi ensimmäisen viilin silloin, kun muunkin maailman."
Varpulla oli omaa puuhaa toisaalla. Arkistojen kätköistä löytyi eilen rasiallinen magneettikirjaimia, joita nyt oli kiire järjestellä pakastimen oveen. Varpu ei vielä tunne kirjaimia kuin ihan muutaman, "V" niin kuin Varpu ja sitä rataa, mutta yritys oppia oli sitäkin lujempi. J-kirjain oli kääntynyt ylösalaisin ja Varpu selitti opettavaisella äänellä vauvanukelle:
"Henkarikirjain. H-h-henkarikirjain. Henkarikirjain niin kuin... niin kuin... h-h-henkari!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti