Taas on viikko huvennut ihan huomaamatta. Essi on käynyt neuvolassa vuosikatsastuksessa kuin myös hammastarkastuksessa. Varpu on puolestaan tehnyt taideteoksia taikataikinasta ja hoitanut kynttilänsammuttajan vastuutehtävää tiistain perhekerhossa. Jussi on niin ikään täyttänyt tehtäväpapereita neuvolassa sekä metsästellyt uutta tietokonetta Porin mummulle. Johanna on tehnyt vaahtokarkeista muovailuvahaa ja käynyt avannossa jäähdyttelemässä kilowattilaserien kuumentamia hermojaan.
Jännitys ensi sunnuntain napakelkkakekkereistä alkaa vähitellen tiivistyä. Vilkuilemme varovasti sääennustetta, joka toistaiseksi näyttäisi lupaavan ihan mukavaa ulkoilusäätä. Virittelemme pulkat ideaaliseen mäenlaskukuntoon ja toivomme, etteivät etupihan röyhkeät myyrät järsi niihin reikiä. Teemme laskelmia makkaroista, tulitikuista ja termospulloista. Hyvä tästä tulee!
Jotta postaus ei jäisi liian listanmakuiseksi, päätettäköön tarina loisto-oivallukseen eiliseltä. Olimme lähdössä Tarjalta kotiin, Varpu oli jo täydessä ulkoiluvarustuksessa lähdössä autolle, mutta Essiltä puuttui vielä toinen kenkä:
Essi: "Ei tää kenkä mahdu."
Äiti: "Miksei mahdu? Mahtuihan se toinenkin ihan hienosti."
Essi: "Mutta tämä ei mahdu. En mä saa!"
Äiti: "Ihan hyvin sen pitäisi mennä, kun tarratkin on kunnolla auki. Laita nyt reippaasti vaan."
Essi: "Ei se mene siltikään. Auta."
Äiti: (ryhtyy survomaan kenkää paikalleen) "No onpa kyllä ihmeellinen. Miten tämä näin ahdas voi olla?"
Essi: (runnoo jalkaa kenkään yhteistyöhaluisesti, mutta tuloksetta) "Pitäisköhän mun ottaa se huulirasva ensin pois sukasta? Mä pistin sen aamupäivällä sinne, etten mä vaan hukkaa sitä..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti