2020 numeroina

Kummallinen vuosi 2020 vetelee viimeisiään, joten lienee jonkinlaisen tilinpäätöksen aika. Josko tällä kertaa leikittäisiin satunnaislukugeneraattoria ja puettaisiin vuosikertomus numeroiksi? Maissilakin avainluvut vuodelta 2020:

• 210. Kesäkuun neljäntenä päivänä perhearkemme koki iloisen mullistuksen, kun Dory muutti Danburyn shelteristä luoksemme. Tämä tarkoittaa sitä, että taloutemme on ollut koirallinen nyt 210 päivää. Vasta 210 päivää - tuntuu oikeastaan aika vähältä? Dory on integroitunut niin tiiviisti osaksi perhettä, että tuntuu melkein siltä kuin se olisi ollut täällä suunnilleen aina.

• 9. Covid-19 sotki tyypilliset kesälomasuunnitelmat, joten perheemme vuosittainen Suomi-reissu jäi tällä kertaa tekemättä. Päädyimme kuitenkin poikkeusratkaisuun ja annoimme yksin matkustamisesta jo pidempään puhuneen Essin kokeilla siipiään ja lentää Suomeen keskenään. Kolmen viikon oleilu Suomessa heinä-elokuulla muodostui enimmäkseen karanteenioleilusta Tarjan luona, vaan siellähän Essi olisi joka tapauksessa aikansa halunnut viettää. Koronakausi on karsinut lentoja radikaalilla tavalla, josta seurauksena Essillä oli mennen tullen Heathrow:n kentällä massiivinen yhdeksän tunnin vaihtoaika. Noin muuten yksin matkustaminen sujui varsin mutkattomasti. Huolenpidosta ja vieraanvaraisuudesta lämpimät kiitokset Tarjalle ja logistisena apuna olleelle Jussille!

• 15. Yksi tärkeä osasyy Doryn hankintaan oli Jussin havittelema motivaattori elintapamuutokseen. Kävelevät nykyisellään joka päivä 8-12 kilometrin lenkin. Näyttää olevan molemmille hyvin mieluisa päivärutiini, ei tunnu pakkopullalta. Lieveilmiönä Jussin paino on pudonnut Doryn meillä ollessa hulppeat 15 kiloa.

• 123 928. Näin monta mailia on tällä hetkellä Nissanimme matkamittarissa. Nyt seitsenvuotias auto tuli meille keväällä 2017, jolloin mittarissa oli reilut satatuhatta mailia vähemmän. Viikoittaisessa työmatka-ajossa on normaalina vuonna tahkottu maileja suunnilleen 30 000, mutta tänä vuonna huimasti vähemmän. Huhti-toukokuussa tehtiin pelkkiä kotitoimistopäiviä ja senkin jälkeen toimistolle on ajeltu korkeintaan kahtena, joskus kolmena päivänä viikossa. Interstate-90:llä on vietetty tänä vuonna ennätyksellisen vähän tunteja, josta ovat kiitollisia sekä päästöjen vähenemisestä iloitseva luontoäiti, että työmatka-ajajan takapuoli.

• 28 307. Näin monella dollarilla kertoo vakuutusyhtiömme tukeneensa terveydenhuoltomenojamme tämän vuoden aikana. Hupsista. Mahtuuhan tuohon kaikenlaista: muun muassa hammastarkastuksia, kahdet silmälasit, yhdet poistetut viisaudenhampaat, jokusiakin Covid-testejä ja yksi perusteellisesti operoitu proximal phalanx fracture, mutta hupsista siltikin. Jokaisesta palkkanauhasta menee parisataa dollaria terveysvakuutukseen ja vakuutusyhtiön avuksi on näistäkin toimenpiteistä maksettu kuitenkin yhteensä yli 3000 dollaria omavastuita. Toisinaan tulee Suomen systeemiä ikävä, sitä ei käy kieltäminen.

• 23. Varpu piirtää ja maalaa suunnilleen koko ajan, jollei ole kiireinen muiden aktiviteettien kanssa. Osa piirustusajasta kuluu luonnosteluun tai "huvin vuoksi"-satunnaisprojekteihin, mutta "varsinaiseen lehtiöön" toteutetaan tosimielellä tehtävät projektit. Näiden kanssa ei työtunteja tai vaivannäköä säästellä. VY 20-signeerattuja töitä on tässä lehtiössä 23. 

Väriä vaihtava Georgia olisi hieno

 Tätä vuotta ovat värittäneet erinäiset vastoinkäymiset ja monenmonta suunnitteilla ollutta hauskaa aktiviteettia on peruttu. Yhdestä ei kuitenkaan luovuttu - vuosittainen piparkakkutyöpaja toteutettiin taas, Covid-soveliaasti pienellä porukalla. Varpun ystävä Sally käy yksityiskoulua Massachusettsin puolella ja koulu on rajoittanut oppilaidensa kontakteja viikonloppujen aikana, mistä syystä Sally ei nyt päässyt mukaan. Vakileipurimme Andy ja Leah pääsivät kuitenkin onneksi paikalle.

Iltapäivä eteni vanhalla tutulla kaavalla. Piparkakkujen leipomisvaiheessa otettiin esille päivänpolttavat poliittiset kysymykset. Aiemmillakin kerroilla on "vapaalla kädellä" leikattu taikinasta eri osavaltioita ja tätä ryhdyttiin taas miettimään. Tehdäänkö tällä kertaa Georgia? Olisi kuulemma todella "cool" jos tekisi Georgian ja olisi sellaista sokerikuorrutetta, että sen värin saisi jotenkin muuttumaan punaisesta siniseksi.

Kun sitten päästiin koristeluvaiheeseen, poliittiset puheenaiheet olivat jo jääneet unholaan. Maailmanparannuskeskustelu oli siirtynyt perusteelliseen Tolland High Schoolin opettaja-/oppilasanalyysiin ja tästä riitti tarinaa enemmältikin.

Jussi liittyi seuraan ja teki oman yhteisöhenkisen kannanottonsa: Wirepas-piparkakun:

Toivottavasti perinteinen työpajamme toteutuu vielä ensi vuonna. Sen jälkeen onkin arvausten varassa se, minne seniorimme Essi ja Andy suuntaavat seuraavaksi...

Orif Right Hallux Proximal Phalanx Fracture

Varpun jalkatarina jatkuu...

Koska edellisviikon yleislääkäri ei ollut ihan varma, mitä Varpun jalan kanssa pitäisi tehdä, menimme kiitospäivän jälkeisenä maanantaina ortopedin vastaanotolle. Ortopedi katseli aikansa röntgenkuvia ja selitti meillekin: luusta irralleen murtunut osa on luisunut väärään paikkaan. Tohtori itse ei ollut hänkään ihan varma, mikä tässä kohtaa olisi paras menettelytapa, joten nyt Varpu sai lähetteen jalkaspesialistille. Pahoitteli tilannetta ja edelleen jatkuvaa odottelua, mutta varmemmaksi vakuudeksi totesi vielä että "jos kyseessä olisi oman lapseni jalka, niin haluaisin hänet nimenomaan Dr. Sullivanin hoitoon, enkä kenenkään muun".

Seuraava pysäkki kolme päivää myöhemmin: Dr. Sullivan. Otettiin varmuuden vuoksi uudet röntgenkuvat. Näitä ei kauaa ihmetelty. Irralleen eksyneen luun osasen paikalleen palauttamiseksi tarvitaan leikkaus, joka varattiin seuraavalle keskiviikolle. Sitä ennen piti käydä vielä terveystarkastuksessa sekä Covid-testissä. Covid-testin jälkeen sekä Varpun että leikkauspäivälle sovitun saattajan (Jussi) piti linnoittautua kotikaranteeniin, jolla varmistettaisiin se, ettei mistään kehitetä koronatartuntaa ennen operaatiota.

Keskiviikkona lähdimme hyvissä ajoin kohti Hartford Surgery Centeriä, jossa leikkaus suoritettaisiin. Pääsimme vastaanotolle ilman mutkia ja vastaanotossa kyseltiin taas samat asiat mitkä oli kysytty jo moneen kertaan aiemmin. Samalla varmistettiin, että Covid-testi oli tosiaan molemmilla negatiivinen ja että Varpu ei ollut syönyt ja juonut mitään yli 12 tuntiin.

Kauaa emme joutuneet vastaanoton odotushuoneessa ihmettelemään, kun pian meitä tuli sairaanhoitaja tervehtimään. Hän vei meidät vuodeosastolle, jossa Varpu joutui pukemaan ylleen sairaalakaavun ja laittamaan tavaransa isossa muovipussissa säilytyslokeroon. Sitten mentiin vapaana olevalle vuoteelle, jossa laitettiin käsivarteen ja sormeen anturit joilla pulssia, verenpainetta ja happisaturaatiota mitattiin reaaliajassa. Sairaanhoitajia oli kaksi ja molemmat olivat hyväntuulisia ja puheliaita, mikä varmasti auttoi Varpua rentoutumaan.

Pian paikalle saapui anestesiaspesialisti, joka selitti Varpulle miten puudutus ja nukutus hoidetaan. Varpulla oli huoli siitä, että oli kuullut nukutuksesta heräämisen jälkeen potilailla olevan helposti hyvin paha olo, mutta spesialisti oli heti kärryillä ja selitti että nykyään toimituksessa käytetään sopivaa lääkekoktailia jolla pahaa oloa ei normaalisti synny. Varpu oli tästä tiedosta hyvillään.

Sitten oli itse lääkäri Sullivanin vuoro. Ensimmäisenä hän kysyi tietääkö Varpu mitä tänään operoitaisiin. Varpu vastasi empimättä "Proximal Phalanx Fracture", mistä lääkäri Sullivan, anestesiaspesialisti ja molemmat sairaanhoitajat repesivät täysin ja totesivat että kotiläksyt oli selvästikin tehty... Tämän jälkeen oli isän aika poistua paikalta takaisin odotushuoneeseen, että operaatio saataisiin aloitettua.

Itse leikkaus kesti vain reilun tunnin. Alkuperäinen aika-arvio alittui selvästi ja sillä kellonlyömällä millä leikkauksen piti virallisesti vasta alkaa, saapui lääkäri Sullivan röntgen-kuvien kanssa kertomaan että leikkaus on suoritettu onnistuneesti ja varpaan luuhun on asennettu "wire", joka ehkä poistetaan myöhemmin tai parhaassa tapauksessa se voi jäädä paikoilleen. Varpu oli siirretty heräämöön jossa menisi vielä puolesta tunnista tuntiin että tyttö olisi taas tolkuissaan. Reilun puolen tunnin päästä uusi sairaanhoitaja tuli ilmoittamaan että Varpu voidaan tuoda autolle rullatuolissa. Sairaalassa oli ollut tällä välin vuoronvaihto ja aiemmat kaksi sairaanhoitajaa olivat lähteneet kotiin, mutta uusi sairaanhoitaja oli hyvin perillä siitä missä mennään.

Sitten oli enää jäljellä auton ajaminen sairaalan pihaan läheisestä parkkihallista ja Varpun lastaaminen takapenkille jalka suorana. Sen jälkeen hurautettiin takaisin Tollandiin ja omaan sänkyyn. Väsy oli kova nukutuksen jäkimainingeissa, joten ensimmäinen ilta Varpulla meni hyvin rauhallisissa merkeissä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

 Olemme juhlistaneet itsenäisyyspäivää ajan henkeen sopivilla leipomusaktiviteeteilla - hauskaa oli:

Suolaisen nälkään karjalanpiirakoita ja jälkiruoaksi Varpu riisimuro-vaahtokarkkiluomus:

Tekevälle sattuu

Tiistai-illan harjoituksissa Varpun alastulo puomilta ei mennyt ihan kohdalleen ja oikean jalan isovarvas pääsi vääntymään ikävästi. Askellus ontui kotiin tultua aika tavalla, mutta arvelimme, että ehkä varvas jääpussin ja tukiteippausviritelmän avulla siitä tokenisi.

Kun keskiviikkona varvas oli edellispäivästä turvonnut ja muuttunut siniseksi, arvelimme, että ehkä tuota voisi olla hyvä käydä näyttämässä lääkärille. Tollandin walk-in klinikan tohtori pyöritteli jalkaa aikansa, totesi, että tuskin mikään on murtunut, mutta röntgenkuvat olisi aiheellista ottaa tilanteen tarkistamiseksi.

Teimme työtä käskettyä ja poikkesimme röntgenkuvassa. Röntgenhoitaja katseli jalkaa ja pudisteli myötätuntoisena päätään: "Mitä sinä oikein olet tehnyt?" Tehokas täti otti kuvat kolmesta kulmasta ja totesi sitten, että kyllä vain, murtunut on, ja lähetti meidät takaisin lääkärin pakeille saamaan jatko-ohjeita.

Kahdesta kohtaa murtunut isovarpaan tyviluu sai lääkärinkin vähän hämilleen. Varpu sai lähetteen ortopedille, jonka luo menemme ensi maanantaina kuulemaan jatkotoimenpiteistä. Siihen asti jalka saa kulkea "ilmakipsibootsissa" ja menoa vauhditetaan kainalosauvoilla, jottei ontumalla generoida uusia vammoja tai virheasentoja.

Ilmakipsiviritykseen ei oikein voi perinteiseen malliin kerätä kavereiden nimmareita, mutta onneksi tarrakirjoittimella voi tämänkin tilanteen pelastaa:

Hyvää isänpäivää!

Onnea isälle! Jussi juhlistaa isänpäivää uudet Dory-sukat jalassaan:

Vaalijännitystä kerrakseen

Tiistaisen vaalipäivän tuloksia on odotettu kuin kuuta nousevaa. Ääntenlaskenta on jatkunut ja jatkunut ja jatkunut. Tasaväkisenä käynyt kamppailu on pitänyt koko USA:n varpaillaan neljättä päivää.

Tämä on yksi niistä päivistä, joista kysellään jälkikäteen:

Muistatko missä olit silloin, kun Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden?

Muistatko missä olit silloin, kun Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui?

Muistatko missä olit silloin, kun Joe Biden voitti täpärästi USA:n presidentinvaalit?

Olin Hudson Highlands State Parkissa juoksemassa ja vähän ennen puoltapäivää pysähdyin pitämään evästaukoa. Siinä samalla ajattelin vilkaista pikaisesti ääntenlaskentatilannetta ja Pennsylvanian tulos oli juuri vahvistettu.

Olin niin onnellinen, että olisi tehnyt mieli halata ensimmäistä vastaantulijaa. Paikalla ei ollut kuitenkaan muita, vain yksi orava. Kerroin sille, että Biden voitti vaalit. Se näytti ilahtuvan, niin kuin kunnon newyorkilaisen demokraattioravan sopiikin.