Raspberry Pi ja vähän muutakin

Etäkoulu- ja etätyökulttuuri jättää ilahduttavasti aikaa erinäisille keittiöeksperimenteille, joita ei ehkä perusviikkoina tulisi tehtyä. Tällä viikolla on keittiössämme tapahtunut muun muassa seuraavaa:

Varpun leivontaviikko otti vaikutteita Lyridien meteoriparvesta. Tältä pohjalta syntyi kirjaimellisesti tähdellisiä muffinsseja:

Kaupasta heräteostoksena mukaan tarttunut karpalomehu sai ihan uuden elämän, kun Essi sai kuningasajatuksen: ei ollakaan pitkään, pitkään aikaan tehty vispipuuroa. Loistoidea. Erinomaisen hyvä karpalomehusovellus:

Andy täytti torstaina 16 vuotta. Essi halusi ilahduttaa ystäväänsä jollakin itse leivotulla ja rakenteli juhlan kunniaksi marjapiirakan:

Talossa leijuu kiva, kodikas tuoksu, kun melkein joka päivä jollakulla on jokin leipomus työn alla. Jännityksellä jo odotamme, mitähän ensi viikko tuo tullessaan. 

Lisää korona-arkea

Poikkeustila-arkemme on jatkunut koko lailla stabiileissa merkeissä nyt reilut kolme viikkoa. Kotikeskeistä elämää, etätöitä, Google Classroomia ja ilahduttavan paljon aikaa ulkoilulle. Tällä viikolla olemme useaan otteeseen harmitelleet sitä, että Leenan ja Jarin suunnittelema pääsiäislomareissu Connecticutiin ei nyt ymmärrettävästi onnistunut, mutta onneksi lentoliput on saatu siirrettyä myöhempään ajankohtaan ja juhlistamme Leenan syntymäpäivää näissä maisemissa näillä näkymin syyskuun alussa.

Tytöt ovat kehittäneet näinä viikkoina itselleen leivontainnostuksen ja koulutehtävien lomassa tehneet hauskoja keittiöeksperimenttejä. Essin toimintapäivinä löytyy työmaalta toisinaan kaksikin liinojenalaista mysteerikulhoa, kun yhtä aikaa on nousemassa sekä suolainen että makea taikina:

Varpun tuotanto on usein värikylläistä, niin kuin esimerkiksi tämä sisältä raidallinen kakku:

Auton ruokintaan kuluva budjetti on näinä viikkoina kutistunut tuntuvasti. Ensinnäkin, työmatka-ajoon käytettyjen viikoittaisten kilometrien tipahdettua noin tuhannesta nollaksi. Ja toisekseen, bensan hinnan notkahdettua öljykriisin seurauksena. Siitä onkin aikaa, kun gallonahinta on viimeksi ollut alle kahden dollarin, mutta tältä näytti tilanne tänään:

Kevätkaudelle oli bookattuna jokunenkin juoksutapahtuma, jotka ovat virushärdellin tuloksena peruuntuneet yksi toisensa jälkeen. Jotakin piti kehittää tilalle, joten suunnittelin täksi viikonlopuksi ihan oman kotiratatapahtuman. Tollandin lähellä kulkee Nipmuck Trail, josta käyn lähes viikoittain juoksemassa jonkin pätkän. Olen useasti miettinyt, että joskus tekisi mieli juosta koko polku päästä päähän, noin 35 mailia / 55 km suuntaansa. Nyt tuntui olevan tälle projektille oivallinen ajankohta. 

Kun asiaa tarkemmin ajatteli, logistisen sujuvuuden vuoksi ja haasteen hauskuuden nimissä olisi oikeastaan parempi ratkaisu juosta polku päästä päähän ja takaisin. Tuumasta toimeen! Lauantaina starttasin polkutaipaleelle aamuneljältä. Ensimmäisten tuntien aikana lämpötila oli nollan tuntumassa ja paikoittain sateli ihan vähän luntakin. Auringon noustua lämpötila kipusi noin kymmenen asteen tietämille, jossa se pysyttelikin aina iltaan asti. Maisemiltaan Nipmuck Trail edustaa tyypillisintä mahdollista New Englandin metsämaisemaa. Havupuuvoittoista metsää, jossa polku on vuoroin kivikkoesterataa, vuoroin jokivartta syleilevää vihreää tunnelia. Ei aina helppokulkuista, eikä ihan takuulla nopeaa, mutta erinomaisen hauskaa:

Jussi ja Essi pistäytyivät iltapäivällä reitin varrelle 50 mailin huoltopisteeksi, mikä oli oikein mukavaa. Loppumatkasta askellus hidastui, mutta aikaahan onneksi oli mielin määrin. Kun lopulta pääsin takaisin lähtöpisteeseeni, oli kuu jo ehtinyt kivuta iltataivaalla korkealle. Loppuyhteenvetona voidaan tämä projekti todeta varsin onnistuneeksi tee-se-itse-tapahtumapäiväksi. Katsotaan, mitä seuraavaksi keksitään...

Korona-arkea

Kuten pitkälti kaikkialla muuallakin maailmassa, eletään täälläkin epätodellista aikaa, jolloin kaikki on suljettu, peruttu tai vähintäänkin rajoitettu. Uutiset pyörivät koronaviruspandemian ympärillä ja olemme tämän oudon tilanteen äärellä varsin hämmentyneitä.

Toistaiseksi olemme kaikki pysyneet terveinä, eikä meillä oikeastaan ole tämän poikkeustilan puolesta mitään hätää. Tollandin koulut ovat olleet suljettuna kaksi viikkoa ja näillä näkymin pysyvät suljettuina ainakin huhtikuun loppupuolelle. Tähän mennessä koulu on ollut vain "poikkeustilan vuoksi peruttu", mutta tulevana maanantaina alkaa varsinainen etäopiskelu Google Classroomin välityksellä. Mielenkiintoista nähdä, miten systeemi lähtee toimimaan.

Essi on ottanut koronavapaasta ilon irti ja keskittynyt lähinnä ajoharjoitteluun, kuten edellisessä postauksessa kerroimme. Nyt on hyvin aikaa harjoitella ja liikennöinti sujuukin päivä päivältä tottuneemmin.

Varpu kärsii pahemman luokan telinevoimisteluvieroitusoireista. Kaipuu harjoitussalille on jo kova ja toki kevätkaudelta peruuntuneet kisat harmittavat niin ikään. Onneksi kotioloissa voi tehdä jonkin verran vaihtoehtoista treeniä kuitenkin, ja turhautuminen pysyy kuitenkin siedettävässä mittakaavassa kunhan kotona riittää maaleja ja askartelutarvikkeita. Kotipäivien ratoksi voi toteuttaa vaikka taiteellisia tutorial-videoita Instagramiin:

Jussin arjessa ei ole virustilanteen myötä muuttunut mainittavasti mikään. Kotoa käsin työskentely on sitä samaa mitä aina ennenkin, toki erotuksena se, että päiväsaikaan talossa on nyt enemmän muuta elämää. Asiakkailta putoilee avunpyyntöjä suunnilleen samaan tahtiin kuin ennenkin ja Suomi-työkaverit ovat tavoitettavissa jokseenkin yhtä haasteellisesti kuten seitsemän tunnin aikaeron vuoksi aina.

Johanna siirtyi tekemään töitä kotitoimistolta aiemmin tällä viikolla, kun Massachusettsin kuvernöörin määräyksestä "non-essential" liiketoiminta osavaltiossa laitettiin jäähylle ja sitä myöten IPG:n applikaatiolabrat suljettiin, näillä näkymin seuraavaksi kahdeksi viikoksi (ainakin). Oikeastaan ainoa asia, mikä tällä hetkellä harmittaa, on uintimahdollisuuksien rajallisuus. YMCA:n altaat ovat ymmärrettävästi pois käytöstä, joten avovesiuintikausi täytyy nyt polkaista käyntiin vähän aikaisemmin. Crystal Laken vesi on tällä hetkellä noin 7-asteista, joten pitkiä uintilenkkejä ei vielä tehdä märkäpuvunkaan kanssa, mutta jotakin kuitenkin. 10-15 minuuttia kerrallaan on kuitenkin paljon hauskempi ja parempi, kuin totaaliuimattomuus:

Marsut ovat olleet ehkä jonkin verran ymmällään siitä, miten ympärillä ramppaa nyt koko ajan ihmisiä, kun kaikki ovat koko päivän kotosalla. Hyvähän se on tietysti, että häkin ohi kulkee nyt enemmän liikennettä, koska ruokaa voi pyytää useammin. Sosiaalista elämääkin on nyt päiväsaikaan enemmän. Watson tuli avustamaan "welding head catalogin" päivityspuuhissa:

Toistaiseksi meillä siis kaikki hyvin. Ruokakaupoista saa ruokaa edelleen, eivätkä ihmiset näytä vimmaisesti hamstraavan muuta kuin sitä surullisen kuuluisaa vessapaperia. Toivottavasti tilanne säilyy jokseenkin stabiilina jatkossakin.

Historiallisena tilastotriviana todettakoon vielä vertailun vuoksi tämän päivän Covid-19-lukemat:

• Suomi: varmistettuja tartuntoja: 1160 / kuolleita: 9
• Connecticut: varmistettuja tartuntoja: 1524 / kuolleita: 33
• Eurooppa: varmistettuja tartuntoja: 320 533 / kuolleita: 18 724
• Yhdysvallat: varmistettuja tartuntoja: 120 204 / kuolleita: 1997

Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä... Pysykäähän terveinä, ystävät rakkaat!

Learner's Permit

Essi suoritti DMV:n (paikallinen Ajoneuvohallintokeskus) teoriakokeen reilu viikko sitten. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt on taskussa Learner's Permit ja edessä neljä kuukautta ajoharjoittelua, ajokortillisen huoltajan ohjastamana. Sen jälkeen vuorossa on ajokoe, jonka läpäistyään saa vuodeksi väliaikaisen ajokortin. (Tänä aikana saa autoilla itsenäisesti ja kuskata perheenjäseniä, mutta ei muita. Vuoden asiallisesti autoiltuaan, saa väliaikaisen ajokortin päivitettyä varsinaiseksi viralliseksi ajokortiksi.)

Autokoulu teoria- ja ajotunteineen ei täällä ole pakollinen, mutta toki suositeltava. Läheskään kaikki eivät sitä käy, mutta Essillä tämä on suunnitelmissa, kunhan paikallinen autokoulu jälleen avaa ovensa, tämänhetkisen Covid 19-poikkeustilan hellitettyä.

Auton käsittelyä ja liikennöintiä on viime päivinä harjoiteltu ahkerasti. Tässä mielessä koronavirusepidemia ajoittui erinomaisen hyvään saumaan: koulut ovat toistaiseksi suljettuna, joten aikaa ajoharjoitteluun on enemmän kuin riittävästi. Lisäksi, teillä on mukavan hiljaista nyt, kun suurin osa ihmisistä on linnoittautunut koteihinsa.

Ensimmäisillä kerroilla harjoiteltiin perusasioita Tolland High Schoolin parkkipaikalla, mutta sen jälkeen ollaan jo ajeltu lähiseutujen pikkuteitä ristiin rastiin ja viime päivinä käyty jo kokeilemassa moottoritieajoakin. Essi nauttii ajamisesta ja kehittyy päivä päivältä. Tästä se lähtee...

Merellinen syntymäpäivä

Varpun syntymäpäivää vietettiin varsin itseohjautuvissa merkeissä. Viimeaikaisista ilmastonmuutoskauhuskenaarioista mietteliääksi käynyt tyttö visioi itselleen kaverisynttärit valtameriteemalla, ja toteutti kaikki järjestelyt koko lailla itsenäisesti. Vanhempien tehtäväksi oikeastaan vain tarvikkeiden hankinta.

Koolle oli kutsuttu kolme Varpun lähintä ystävää: Sally, Leah ja Paige. Varpu oli etukäteen pohdiskellut kivaa yhteistä tekemistä ja tullut siihen tulokseen, että juomapullojen maalaus ja koristelu olisi oivallinen ratkaisu. Askarteluaktiviteetti olisi mieleinen koko taiteellisesti orientoituneelle ystävänelikolle ja samalla tukisi ilmastonmuutosvastarintaa: ”kestojuomapullojen” promoaminen voisi omalta osaltaan vähentää lähipiirissä pitkällä aikavälillä kertyvää kertakäyttöpulloroskaa.

Hyvä ohjelmanumero tästä muotoutuikin. Tytöt istuivat pöydän ääressä yli kaksi tuntia pullojaan somistaen ja maailmaa parantaen:

Myös syntymäpäiväkakku noudatteli valtameriteemaa. Tämänkin Varpu rakensi alusta loppuun itse: teki pohjan valmiiksi lauantaina ja nykerteli päällysteet ja koristeet sunnuntaiaamuna. Varsin näyttävä merimaisema:

Itse h-hetkeen on vielä kaksi päivää, mutta tiistaille osuva syntymäpäivä hujahtaa koulu- ja treenikiireiden merkeissä. Voimistelurutiineihin tuleekin sen jälkeen hartaudella odotettua lisätekemistä: 14 vuotta täytettyään saa ryhtyä Tri-Town Gymnasticsin apuvalmentajan tehtäviin, pienempiä voimistelijoita luotsaamaan. Tätä virstanpylvästä on innolla odotettu ja nyt se on lopultakin aivan nurkan takana. Kiirettä pitää jatkossakin!

Uljas Koitto

USAn Suomalaiset-sivustolla osui silmiini postaus Massachusettsissa sijaitsevasta suomalaisesta saunasta. Uljas Koitto Temperance Society (raittiusseura) perusti Pembroken järvimaisemiin suomalaista kulttuuria vaalivan virkistysalueen jo vuonna 1926. Nykyisellään Uljas Koiton sauna lämpenee talviaikaan joka toinen lauantai ja paikan kotisivujen perusteella avantouintiakin pääsee harrastamaan. Tätä paikkaa piti toki lähteä ihan omin silmin katsomaan.

Tytöillä oli lauantai-iltapäiväksi muita kiireitä, joten lähdimme kahden kesken parisuhde-ekskursiolle. Ajomatkaa Pembrokeen kertyi jonkin verran, mutta otimme iltapäivän kotiseutumatkailun kannalta. Kun sitten lopulta löysimme "Suomi Road"-nimisen pikkutien, oli aika selvää, että määränpää ei voinut olla enää kovin kaukana:

Paikan päältä löytyi todellakin hyvin perinteinen suomalainen sauna. Saunat olivat vilkkaassa käytössä, mutta olimme saunojista ainoat suomalaiset. Suuri enemmistö asiakaskunnasta oli venäläisiä. Yksi kanssasuomalainen löytyi paikalta kuitenkin: "sauna master" Kari, jonka vastuutehtävänä on puiden lisääminen kiukaiden pesään. Kari toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi ja esitteli meille paikat ja saunakäytännöt.

Sauna oli aivan oikeaoppinen, perinteinen mökkisauna. Lauteilla oli paljon väkeä sekä miesten että naisten puolella. Suunniteltu avantouinti jäi pienimuotoiseksi pettymykseksi, koska järvi ei yllättäen ollutkaan jäässä! Tämä oli varsin yllättävää, koska ainakin öisin lämpötilat ovat olleet tuntuvasti pakkasen puolella. Furnace Pond lainehti kuitenkin kokonaan jäistä vapaana - veden lämpötila oli noin kolmen Celsiuksen tuntumassa. Avanto tai ei - uinti teki hyvää joka tapauksessa:

Mielenkiintoinen raittiusseuraekskursio meillä! Pembroke on sen verran etäällä, että tuskin tuonne joka saunapäivänä tulee lähdettyä, mutta kelpo päiväretkikohde aina silloin tällöin.

Masaliisan perusteet

Essi on viettänyt kaksivuotiaasta lähtien hyvin paljon aikaa Tarjan keittiössä ja sen välittömässä läheisyydessä. Tarjan masaliisasta on näiden vuosien aikana muodostunut erityinen suosikki. Tarjan sanoin: "Tuli mitä tahansa elämässä vastaan, masaliisa auttaa aina."

En tiedä, onko nimiteknisellä näkökulmalla mitään merkitystä, mutta olen vähän sitäkin mieltä, että osa masaliisan saavuttamassa erityisstatuksesta saattaa pohjautua satakuntalaiseen vivahteeseen. Siinä, missä useimmat pirkanmaalaiset leipovat mokkapaloja, tai ehkä suklaaneliöitä, Tarjan lempääläläiskeittiö tuottaa vain ja ainoastaan masaliisaa.

Tällä viikolla Essi keksi lanseerata masaliisan täkäläisiin ympyröihin. Amerikkalainen keittiö tuntee toki brownieita jos jonkinlaisia, mutta masaliisasta ei ole täällä koskaan ollut puhetta. Tänään Essi kutsui Andyn leivontakaveriksi ja Tarjalta saadun reseptin avulla perehdyttiin masaliisan perusteisiin. Lopputuloksen perusteella varsin toimiva peruskurssi:

Masaliisamaistiaisten ohessa sai Andy kotiinviemisiksi leivontaohjeet. Tarjan resepti oli kääntynyt englanniksi ja mittayksiköt oli pähkäilty paikalliseen kuosiin:

Lämpimät kiitokset Tarjalle! Tämä on tärkeää kulttuuriperintöä.