Ensimmäinen viikko Connecticutissa alkaa olla jo voiton puolella, joten lienee ajankohtaista summata päivänpolttavia asioita uusista ympyröistä...
Asumus
Järjestyi paremmin kuin olisin alunperin osannut kuvitellakaan. Entisen työtoverini tuttava Blake oli sattumoisin hiljattain hankkinut Bloomfieldin lähikylästä Simsburysta talon. ”Kun halvalla sai” oli tullut hankkineeksi talon, joka oli aika paljon isompi, mitä itse olisi sittenkään tarvinnut. Blake päätyi etsimään talon ”ylimääräisiin” huoneisiin vuokralaisia ja itse satuin etsimään väliaikaista asumisratkaisua juurikin sopivaan aikaan.
En olisi välttämättä itsekään uskonut, että koskaan esim. opiskelija-asuntolassa asumattomana päätyisin yli kolmikymppisenä kokeilemaan vastaavaa yhteisöasumista, mutta näinpä tässä nyt näyttää käyneen. Vaan ratkaisu kaikessa kummallisuudessaan toimii tähän kohtaan aivan mainiosti. Saan asustaa hyvin kohtuuhintaisesti yhtä hyvin hiljaisen talon huoneista, eikä tarvitse kaiken muun alkuhässäkän ohessa murehtia esimerkiksi sellaisista asioista kuin pesukoneen tai internet-liittymän hankinnasta, koska ne tulevat talon puolesta. Ja toisin kuin muut vuokranantajatahot, Blake ei tehnyt ongelmaa siitä, että en ole valmis sitoutumaan vuokrasopimukseen vähintään vuodeksi. Kolmen-viiden kuukauden vuokra-aika sopii tässä tapauksessa ihan hyvin.
Bonusta sekin, että Simsbury on juurikin sitä aluetta, josta olemme alusta alkaen haaveilleet muutenkin. Ympäristö on rauhallinen, alueen julkiset koulut erinomaisia ja mukavat lenkkipolut alkavat suunnilleen takapihalta.
Työmaa
Sopivassa suhteessa uutta ja vanhaa. Työkalut ja asiakkaat ovat täsmälleen sitä, mitä aina ennenkin – ja sitä mitä kuluneen puolentoista vuoden aikana olen isosti ikävöinyt. Työympäristö ja –organisaatio ovat uusia, mutta valittamista ei näissäkään. Motivaatio kohdallaan!
Ihmiset
Kilttejä. Eivät samalla tavalla iholletunkevan ylikohteliaita kuin Kaliforniassa, vaan käytännöllisesti ystävällisiä. Uusi esimieheni Bob tiedustelee päivittäin, miten käytännön asiat muuttoon liittyen sujuvat ja tarvitsenko ehkä apua jossakin. Blake oli maanantaina tuonut huoneeseeni ylimääräisiä peittoja siltä varalta, että öisin on liian kylmä.
Noin ylipäätään, ihmiset tuntuvat olevan vähemmän työkeskeisiä ja enemmän perhekeskeisiä kuin Kaliforniassa. Kun eilen lähdin toimistolta kuuden aikaan kotiin, olin rakennuksessa siivoojia lukuunottamatta viimeisenä. Santa Claran toimistolla kuudelta häipyminen olisi katsottu verraten aikaiseksi kotiin livistämiseksi.
Auto
Etsinnässä. Olin varannut koeajoajan muuan autoliikkeestä viime lauantaille. Saavuin sovitusti paikan päälle, mutten saanut pirssiä ajettavaksi, koska ulkona tuprutti lunta... Neljän vuodenajan ilmastossa kesärenkaat ovat todellinen hitti!
Perusfiilis
Essiä, Varpua ja Jussia on giganttinen ikävä, mutta noin muuten oleminen tuntuu kivalta ja mutkattomalta. Arki on sujuvaa ja ympäristö hyväntuulinen. Mikäpä tässä on ollessa?
