31. lokakuuta 2012

Kuningattaria, noitia ja keltainen pallo

Jälleen on se aika vuodesta, jolloin ihmiset koristelevat talonsa edustat mitä hurjemmilla koristeilla ja erikoistehosteilla ja lapsilaumat kiertelevät kortteleissa saalistamassa ämpärit täyteen makeisia. Mekin otimme juhlallisuuksiin osaa, siis minä ja tytöt. Johanna värjöttelee tällä hetkellä Cincinnatissa, hirmumyrsky Sandyn laitamilla.

Varpu tuli aamulla jo hyvissä ajoin ennen seitsemää kyselemään, josko olisi jo aika herätä. Essi sentään malttoi nukkua vähän pidempään. Tämä siis verrattuna siihen, että normaaleina kouluaamuina lapset eivät millään meinaa jaksaa herätä aamutoimiin... Koululla oli aamulla perinteinen Halloween-paraati, jossa vanhemmat saivat seurata, kun lapset ja opettajat esiintyivät puvuissaan.

Jokaisen luokka-asteen opettajat olivat koordinoineet pukunsa jonkun tietyn aiheen ympärille. Ensimmäisen luokan opettajat olivat väriliituja (Varpun opettaja Ms. Grilli on kolmantena vasemmalta):


Opettajien jälkeen esiintyivät itse oppilaat, luokka-aste kerrallaan. Eskarilaisten jälkeen tuli luonnollisesti ekaluokkalaisten vuoro ja Varpu pääsi esittelemään uutta noita-asuaan. Asun helma oli hieman pitkä, mutta ratkaisimme ongelman jo kotona parilla hakaneulalla...


Ilma ei ollut aamulla mitenkään erityisen lämmin, ehkä kymmenen asteen tuntumassa. Essi oli valinnut asukseen hihattoman Kleopatra-asun ja näytti hieman viluiselta. Essi on kuitenkin meidän perheestä se, jota kylmä vaivaa vähiten, joten iltapäivällä asia oli jo kokonaan unohdettu.


Myös muutamat vanhemmat olivat ottaneet aikaisen lähdön juhlimiseen ja tulivat koululle asuissaan:


Töiden ja koulun jälkeen oli pikaisen päivällisen jälkeen aika varsinaiselle trick-or-treat-kierrokselle. Johanna oli salaa tilannut minulle Halloween-asun. Se oli Pac-Man, tietokonepelihahmo yli 30 vuoden takaa. Pukeuduimme asuihimme ja lähdimme kiertelemään naapurustoa. Eikä aikaakaan kun molempien tyttöjen ämpärit olivat ääriään myöten täynnä!


Hauskaa Halloweenia, toivoo Maissilakki!

27. lokakuuta 2012

Kivalla tavalla kiireinen päivä

Tänään on ehditty monenlaista mukavaa. Erinäisiä hyvän mielen aktiviteettejä lauantaipäivän ratoksi...

Auringonnousussa aamulenkille:



Aurinko - ja vesikylpyjä päivemmällä:



Ja illan hämärtyessä kurpitsalyhtyjen kimppuun. Halloweenia odotellessa...


21. lokakuuta 2012

Kummia hommia

Pitkä reissuviikko on onnellisesti ohi ja nyt saa taas tovin nautiskella kotielämästä. Maanataina aamuyöstä suuntasin kohti Dallasia ja metallintyöstömessuja, jossa päivystystä riitti keskiviikkoon asti. Keskiviikkoiltana otettiin kurssi kohti Las Vegasia ja isomman mittakaavan messutapahtumaa, SGIA 2012:a.

Torstai-iltana Coherentin joukkio kokoontui illastamaan Vegasin keskustaan, Cosmopolitan-hotellille, jossa myyntiedustajamme pitivät majaa. Ylevän aterian jälkeen kävimme kuikuilemassa kaupungin iltavalaistusta 38:nnen kerroksen parvekkeelta:




Kieltämättä jännä kokemus, mutta jokin noissa silmille hyppivissä värivaloissa pistää vastaan... Osa porukasta jäi loppuillaksi pelaamaan, kuten kunnon Vegas-turistit ainakin. Itse en jaksanut kasinolla notkumisesta perustaa, joten vetäydyin metropolin hälystä verraten aikaisin.

Myyntipäällikkömme Steve ilmaantui seuraavana päivänä messutiskille tyytyväisyyttä myhäillen. Onni oli suosinut rohkeaa edellisillan Craps-pöydässä ja mukaan oli kolmenkymmenen satalappusen tukku. Äkkirikastumisensa innoittamana tämä alkoi pohdiskella, miten siististi setelipaperia saisi leikattua laserilla. Pitihän tuota toki kokeilla - yksityiskohtainen Fenix-lintufiguuri soveltui tähän tarkoitukseen oikein hyvin:



Hmmm... Melko surrealistinen kokeilu, etten sanoisi. Ei liene yllätys, että Las Vegasin reissulla rahaa palaa helposti, mutta tällä kertaa ilmaus sai ihan kirjaimellisen merkityksen...

Pitkänpitkä messuviikko saatiin lopulta päätökseen lauantai-iltana ja hartaudella odotettu kotimatka sai alkaa. Miten ihanaa olikaan päästä omaan kotiin, omien rakkaiden luo, omaan sänkyyn nukkumaan!

Hatunnosto Jussille, joka oli ritarillisesti toimittanut kotirintamamiehen virkaa koko pitkän viikon!

18. lokakuuta 2012

Nyyttikestit

Essin ja Varpun iltapäiväkerhossa oli taas vuotuiset nyyttikestit, jossa lasten vanhemmat pääsevät esittäytymään toisilleen. Se olikin tällä kertaa oikein mukavaa ajanvietettä, sillä Johanna on Las Vegasissa messuilla ja lapset alkavat olla isän keitoksiin jo aika kyllästyneitä. Tarjolla oli pitsaa, lasagnea, kanankoipia ja ties mitä muita herkkuja, sekä tietysti jälkiruoat päälle...


12. lokakuuta 2012

Pasta-askartelua

Viimesyksyisen sushikurssin jälkeen Varpu on muistanut aina silloin tällöin kysellä, eikö taas voitaisi mennä kokkauskurssille oppimaan jotakin uutta. Ajatus oli mielestäni vallan mainio, joten kaivoimme esille Cucina Bambinin kurssikalenterin ja suuntasimme tänä iltana opiskelemaan pastanteon alkeita.

Illan anti oli varsin mielenkiintoinen. En ole itse koskaan aiemmin ryhtynyt pastaa kokkaamaan ihan atomeista, joten ehkä oli jo aikakin. Lähdimme siis liikkeelle vehnäjauhoista, kananmunista ja muutamasta minimaalisesta lorauksesta vettä:


Itse mankelointi oli tietenkin kaikkein hauskin vaihe. Varpu valssasi pastataikinaa hartaudella ja mitä luultavimmin mainitsee tämän oivallisen työkalun ryhtyessään kirjoittamaan joulupukille:


Ja tulostahan syntyi...


Kun vielä pääsimme vihkiytymään perusteellisesti tomaatti- ja juustokastikkeiden saloihin, oli puuhastelun loppuhuipennuksena tarjolla jokseenkin ideaalinen iltapala. Ollapa aikaa ja viitseliäisyyttä askarrella näitä jatkossa kotonakin...

7. lokakuuta 2012

Lokakuun loska...

... eiku intiaanikesä!



6. lokakuuta 2012

Kärsivällisyydestä

Ohikulkijoista korvaan supatettua:
Varpu: "Äiti, huomasitko tuon naisen, joka äsken käveli meidän ohi?"
Äiti: "Joo."
Varpu: "Mutta huomasitko, että sillä oli käsi kipsissä. Ja silti se hymyili. Eikö se olekin vähän ihmeellistä? Jos käsi on poikki tai murtunut, niin eikö siihen silloin satu niin paljon, ettei ehkä pysty hymyilemään?"
Äiti: "Hmmm... En kyllä tiedä, kun ei ole itsellä koskaan ollut käsi tai mikään muukaan murtunut. Mutta luulisin, että jos käden pitää olla kipsissä vaikka kuusi viikkoa, niin ehkä sitä särkee kovasti vain ensimmäiset pari päivää ja sen jälkeen vähemmän ja vähemmän. Ja lääkärit antavat varmasti särkylääkkeitä, jottei sitä kättä ihan hurjasti särkisi."
Varpu: "Niinkö? Oletko siis varma, ettei siinä kädessä ole ihan kärsivällistä kipua koko kuutta viikkoa?"