Ohikulkijoista korvaan supatettua:
Varpu: "Äiti, huomasitko tuon naisen, joka äsken käveli meidän ohi?"
Äiti: "Joo."
Varpu: "Mutta huomasitko, että sillä oli käsi kipsissä. Ja silti se hymyili. Eikö se olekin vähän ihmeellistä? Jos käsi on poikki tai murtunut, niin eikö siihen silloin satu niin paljon, ettei ehkä pysty hymyilemään?"
Äiti: "Hmmm... En kyllä tiedä, kun ei ole itsellä koskaan ollut käsi tai mikään muukaan murtunut. Mutta luulisin, että jos käden pitää olla kipsissä vaikka kuusi viikkoa, niin ehkä sitä särkee kovasti vain ensimmäiset pari päivää ja sen jälkeen vähemmän ja vähemmän. Ja lääkärit antavat varmasti särkylääkkeitä, jottei sitä kättä ihan hurjasti särkisi."
Varpu: "Niinkö? Oletko siis varma, ettei siinä kädessä ole ihan kärsivällistä kipua koko kuutta viikkoa?"
2 kommenttia:
Olipahan tainnut olla taitava tohtori ja saanut luut kohdilleen. Potilaalle jäi paranemisen ilo.
Eipähän ole kärsivällistä kipua koko kuutta viikkoa, tiedän kun omani oli joskus kipsissä. Naapurini kertoi että on jotakin vieläkin kamalampaa kuin käden tai jalan katkeaminen nimittäin se, että sattuu kaatumaan metsässä ja puolukkaämpärikin kaatuu. Tietysti täysi ämpäri.
Lähetä kommentti