Säätöä

Kiitos kysymästä, juoksuprojektin tämänvuotinen huipennus odottaa ihan nurkan takana...

Muutamia mutkia on matkan varrelle mahtunut. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli osallistua Mogollon Monster 100-tapahtumaan syyskuun viimeisenä viikonloppuna Arizonassa. Tätä edeltävien viikkojen täydenpuoleiseksi pakattu reissuaikataulu sai kuitenkin miettimään, mahtaako olla kenenkään edun mukaista sulloa kuukauden päätteeksi vielä neljän päivän reissua kauaksi kaakkoon.

Epäuskoa oli omiaan lisäämään juoksukaverini Martin, joka oli alustavasti lupautunut lähtemään mukaan Mogolloniin juostakseen seuranani taipaleen jälkipuoliskon. Pari viikkoa takaperin hän kuitenkin ilmoitti, ettei pääsekään lähtemään ja korvaavan "pacerin" etsintä kohtuullisen lyhyellä varoitusajalla osoittautui melko hankalaksi.

Tutkailin vielä juoksukalenteria ja onnekseni oivalsin että kaksi viikkoa aiemmin, 15.-16.9. olisi tarjolla Headlands Hundred, huomattavasti kohtuullisemmalla sijainnilla, noin tunnin ajomatkan päässä kotoa. Rukkasin siis suunnitelmat uusiksi ja palaset tuntuvat nyt loksahtelevan huomattavasti paremmin kohdalleen. Kotikenttäedun nimissä paikallisia juoksutovereita oli melko vaivatonta yllyttää loppumatkalle seuraksi eikä vähätellä sovi sitäkään, miten mukavalta tuntuu se mahdollisuus, että Jussi ja tytöt voivat nyt pistäytyä reitin varrelle tsemppaamaan.

Juoksureitti on osittain entuudesta tuttu (25 mailin lenkki kierretään neljä kertaa) ja viimevuotisen visiitin perusteella voin olla melko vakuuttunut siitä, etteivät ne maisemat huonoja ole täälläkään. 

Nyt siis malttamattomana lasken päiviä ja hion viimeisiä yksityiskohtia. Pohdin otsalampun varapattereita, sääennusteita, vaihtosukkia, rakkolaastareita, kofeiinia ynnä muita selviytymisstrategisia knoppeja. Jännä nähdä, mitä tästä tulee...

Maailma on täynnä hyviä yllätyksiä ja tekemisiä

Tänä viikonloppuna vietettiin Labor Day:tä, ja päätimme tehdä merenrantaretken Santa Cruzin Natural Bridges-rannalle. Keli oli mukavan aurinkoinen ja leppoisa. Johanna lähti juosten kohti vuoristoa aamulla varhain ja minä tyttöjen kanssa noukimme hänet sopivalta seisakkeelta vuoren rinteellä puolen päivän aikoihin.

Rannalla katsellessamme toisten puuhia, mm. leijojen lennättelyä ja rantalentopalloa, Essi keksi otsikon ajatelman. Varpu sen sijaan kiinnitti huomionsa pienen matkan päässä aurinkoa ottavaan naiseen.

Varpu: Oho, jollain on bikinit... Mikä metallijuttu tolla naisella on navassa?

Isä: Se on napakoru, vähän niinkuin korvakoru. Eikö se ole kiva?

Varpu: ... E-ei, se näyttää vähän napanuoralta.

Taikajuomat

Varpulla on ollut jo jokusen päivän ajan kylpyhuoneessa tärkeä projekti. Lavuaarin vieressä on pieniä purkkeja, joihin on sekoiteltuna vettä, saippuaa, pihalta löytyneitä kukan terälehtiä, milloin mitäkin. Tämän mielenkiintoisen lillingin tarina on seuraavanlainen:

"Tämä tässä on love potion (rakkausjuoma). Se, joka sitä juo, voi sitten ihastua ja rakastua toiseen ihmiseen, joka oli aluksi ihan vaan joku tuttu."

Tänään "love potion"-purkkien rinnalle oli ilmaantunut ihan uudenlaista lientä...

Äiti: "Mitäs tämä on?"

Varpu: "Tämä on reverse (vastakohta). Love potionin reverse."

Äiti: "Mitä tapahtuu, jos sitä juo?"

Varpu: "Love potionin reverse on hate potion (vihajuoma). Voi käydä vaikka niin, että joku juottaa sulle sitä salaa, mutta se vaikutus ei alakaan heti, vaan joskus yhtäkkiä paljon myöhemmin. Jonakin päivänä olet ehkä vaikka kirkossa tosi hienot vaatteet päällä jonkun miehen kanssa ja kesken kaiken alat ihmetellä että mikä ihmeen tyyppi tuo oikein on."

Pelottava ajatus.

Nuorena nukkunut

Radiossa soi tämän tästä rasittava vinkumourunta "If I Die Young" ("Jos kuolen nuorena"), joka ärsyttää rajatta, mutta toisaalta antaa hyvän lähtökohdan mitä mielenkiintoisimmille keskusteluille. Tänään tällaista...

Varpu: "Mä en kyllä oikein ymmärrä tuota laulajaa. Miksi joku toivoisi kuolevansa nuorena?"

Äiti: "Hyvä kysymys, en minäkään."

Varpu: "No on siinä tietysti se hyvä puoli, että lapsena kuolleet pääsevät aina taivaaseen. Taivaaseen pääsee kuolemansa jälkeen silloinkin, jos on aikuisena ollut tosi kiltti. Ne, jotka on olleet aikuisena pahoja, joutuvat sinne toiseen paikkaan, joka on taivasta vastapäätä, mutta jonka nimi on vähän niin kuin kirosana, enkä viitsi sanoa sitä ääneen. Eikö olekin fiksumpaa jättää se sanomatta?"

Äiti: "Ilman muuta."

Varpu: "Ne, jotka joutuvat sinne kirosanapaikkaan, istutetaan siellä tulenkestävään tuoliin. Sitten joku sytyttää kaiken palamaan. Tuoli kestää tulta, sinä et. Se on aika murheellinen loppu."

Kesätunnelmia meiltä ja muualta

Tälle viikolle olemme onnistuneesti mahduttaneet kesäpuuhastelun parhaimmistoa siellä sun täällä. Maanantaina nautiskelimme viimeisestä Suomi-lomapäivästä ja suuntasimme vanhalle tutulle Onkiniemen uimarannalle. Näsijärven vesi oli vilpoista ja rantamaisemat yhtä ihania kuin aina ennenkin:

Tiistaiaamuna lähdimme ensin junalla Tampereelta Tikkurilaan, josta bussikuljetuksella lentoasemalle. Lentomatkamme Helsinki-New York-San Francisco sujui varsin kitkattomasti, mitä nyt vaihto New Yorkissa meni jälleen kerran ihan minuuttipeliksi. Ensimmäinen lento oli hieman myöhässä ja rajamuodollisuuksiin saa aina uppoamaan hetken jos toisenkin, mutta reippaasti kipitellen selvisimme kuin selvisimmekin lähtöportille ajoissa.

Kaiken kaikkiaan paluumatka onnistui hyvin jouhevasti, ilman suurempia yllätyksiä. Tytöt jaksoivat reippaasti koko pitkän päivän ja yllättäen jopa matkalaukku päätyi täsmällisesti sinne, minne pitikin. Jussi oli meitä vastassa San Franciscon kentällä ja väsyneet matkalaiset olivat perin onnellisia päästessään omiin sänkyihinsä hippasen ennen puoltayötä. Ovelta ovelle koko lailla tarkkaan vuorokausi.

Lapset ovat asettuneet uudelle aikavyöhykkeelle suuremmitta hankaluuksitta, joten eilen ja tänään olemme saaneet nautiskella helteisistä kesäpäivistä uiden, pyöräillen ja kiipeillen. Tänään suuntasimme Mount Diablon kupeessa sijaitsevaan Rock Cityyn - jännittävistä kivimuodostelmista kun ei voi saada kyllikseen:

 Ei ollenkaan hassumpi paikkavalinta viimeisten lomapäivien ratoksi...

Me päästiin kotiin.T.Essi

Suomi-lomaviikon kolmen kärki - suuntaan ja toiseen

Hajanaisia huomioita viiden lomapäivän ajalta...

Ilahduttaa rajatta:

1. Ihmiset. Miten onkaan ihanaa, että on olemassa ystäviä, joiden kanssa on kerrassaan vaivatonta jatkaa juttua siitä, mihin viimeksi jäätiin vaikka välissä olisikin ollut vuosi tai kaksi, matkaa joitakin tuhansia kilometrejä?

2. Liikennöinti. Yhteiskunta, joka on suunniteltu siten, että joka paikkaan ei tarvitsekaan liikkua autolla. Kävely, juokseminen, pyöräily ym. ovat aivan toimivia vaihtoehtoja paikasta toiseen siirtymiseksi. Tässä kohtaa kunniamaininta isälle, joka oli huomaavaisesti huollattanut polkupyöräni kesän korvalla sekä Lempäälän kunnalle, joka oli rakentanut oivallisen kevyen liikenteen väylän Vanattarantielle. Tällä baanalla kulkeminen oli takavuosina enemmän tai vähemmän riskaabelia touhua.

3. Ruisleipä. Tämä ei kaivanne tyhjentävämpää selitystä?

Ei ilahduta ensinkään:

1. Kauppojen tuoretavaraosastot. Meksikaanojen hedelmäputiikin hinta-laatu-suhteeseen tottunut lienee tässä kohtaa piloille hemmoteltu. Kaukaa kuskatut, kaasukaapissa kypsennetyt hedelmät ovat murheellinen näky, eikä suolainen hinta paranna makua yhtään.

2. Kauppojen vaateosastot. Heinäkuu vaihtui juuri elokuuksi ja esimerkiksi lastenvaateosastot pullistelevat jo välikausihaalareita. Joko nyt enteillään syksyn vesiräntäloskapimeyttä? Pelottava ajatus.

3. Kuppikoko. Äkillisen kahvinhimon yllättäessä voi "kotipuolessa" marssia Starbucksiin. Investoimalla 2.5-4 dollaria (2-3 euroa) saa oivallista kahvia reilut puoli litraa, josta riittää iloa pitkäksi aikaa. Suomessa kahvi "ulkona" maksaa helposti viisi euroa ja kahvikupin koko on verrattavissa sormustimeen. Huijausta.