5. syyskuuta 2012

Säätöä

Kiitos kysymästä, juoksuprojektin tämänvuotinen huipennus odottaa ihan nurkan takana...

Muutamia mutkia on matkan varrelle mahtunut. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus oli osallistua Mogollon Monster 100-tapahtumaan syyskuun viimeisenä viikonloppuna Arizonassa. Tätä edeltävien viikkojen täydenpuoleiseksi pakattu reissuaikataulu sai kuitenkin miettimään, mahtaako olla kenenkään edun mukaista sulloa kuukauden päätteeksi vielä neljän päivän reissua kauaksi kaakkoon.

Epäuskoa oli omiaan lisäämään juoksukaverini Martin, joka oli alustavasti lupautunut lähtemään mukaan Mogolloniin juostakseen seuranani taipaleen jälkipuoliskon. Pari viikkoa takaperin hän kuitenkin ilmoitti, ettei pääsekään lähtemään ja korvaavan "pacerin" etsintä kohtuullisen lyhyellä varoitusajalla osoittautui melko hankalaksi.

Tutkailin vielä juoksukalenteria ja onnekseni oivalsin että kaksi viikkoa aiemmin, 15.-16.9. olisi tarjolla Headlands Hundred, huomattavasti kohtuullisemmalla sijainnilla, noin tunnin ajomatkan päässä kotoa. Rukkasin siis suunnitelmat uusiksi ja palaset tuntuvat nyt loksahtelevan huomattavasti paremmin kohdalleen. Kotikenttäedun nimissä paikallisia juoksutovereita oli melko vaivatonta yllyttää loppumatkalle seuraksi eikä vähätellä sovi sitäkään, miten mukavalta tuntuu se mahdollisuus, että Jussi ja tytöt voivat nyt pistäytyä reitin varrelle tsemppaamaan.

Juoksureitti on osittain entuudesta tuttu (25 mailin lenkki kierretään neljä kertaa) ja viimevuotisen visiitin perusteella voin olla melko vakuuttunut siitä, etteivät ne maisemat huonoja ole täälläkään. 




Nyt siis malttamattomana lasken päiviä ja hion viimeisiä yksityiskohtia. Pohdin otsalampun varapattereita, sääennusteita, vaihtosukkia, rakkolaastareita, kofeiinia ynnä muita selviytymisstrategisia knoppeja. Jännä nähdä, mitä tästä tulee...

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hurjalta tuntuntuu. Yritämme juosta mukanasi jos satut katsomaan taaksesi. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan tuijottaa vaan dessä näkyvää.

Anonyymi kirjoitti...

Eikös olekin jännää, miten ensin melkein kaaokseksi hyytyvät asiat lopulta kääntyvät paremmiksi kuin on osannut toivoakaan. sukka- ym onnea kosolti ja siellä meitä "finnejäkin" seisoo radan varressa vaikket huomaisikaan. Voit kenties tuntea! Mukana ollaan!!

Anja kirjoitti...

Tsemppiä Johanna! Ei kai siellä yö niin pitkä ole, ettei Petzl yksillä paristoilla toimisi yön yli. Täällä yhdet paristot riittävät melkein koko talven lenkkeihin. Joko olet löytänyt toimivan juomarepun?