Kesäinen Crystal Lake on yhtä ihana kuin aina ennenkin ja uintilenkit järven ympäri kuuluvat taas viikoittaisiin lempirutiineihin.
Joinakin aamuina uinnilta rantautuessani olen kiinnittänyt huomiota venerampin viereisellä rantakaistalla retkeilytuolilla istuskelevaan iäkkäämpään täti-ihmiseen. Toisinaan aamun lehteä lueskellen, toisinaan vain järvelle katsellen. Kauniina, aurinkoisina aamuina rannalla istuskelu vaikuttaa eittämättä laatuajalta, mutta onpa joukkoon mahtunut viileitä ja pilvisiäkin aamuja, jolloin taivaalta vihmoo kevyttä vesitihkua - tuolloin olen kieltämättä tädin rantaistuntomotivaatiota vähän kummastellut.
Tänä aamuna järvestä noustessani täti oli taas venerampin vierellä retkeilytuoliinsa asettuneena ja tällä kertaa innostui avaamaan keskustelun: "Kaunis aamu tänään. Tuntuuko vesi jo lämpimältä?"
Vastasin jotakin ympäripyöreää melko lämpimästä vedestä, mutta totesin silti vielä pitäytyväni mieluusti märkäpuvussa. Täti tähyili kohti järven eteläistä rantaviivaa ja osoitti kohti siellä viipottavaa oranssia avovesiuintipoijua: "Tulin tähän taas rantavahdiksi, kun mieheni halusi lähteä uimaan. Onhan se uiminen mukavaa, mutta itseäni aina pelottaa, että mitä, jos jotain sattuu, kun yksin lähtee uimaan."
Kysyin, miten pitkälle tämä yleensä ui. Yleensä kuulemma järven ympäri (noin 3000 metriä) - ja tämä rutiini toistuu noin kolmena aamuna viikossa. Täti jatkoi kertomustaan: "Mutta olen kyllä kiitollinen kaikista näistä aamuista. Viime vuosina miehellä on kuitenkin ollut aika paljon haasteita terveyden kanssa. Ensin jouduttiin tekemään tekonivelleikkaukset molemmille lonkille. Ja kolme vuotta sitten todettiin eturauhassyöpä - ne hoidot olivat todella rankkoja. Mutta nyt on onneksi saanut olla terveenä. Ikää on 81 vuotta, mutta uinti sujuu yhtä vahvasti kuin aina ennenkin. Ei näitä terveitä päiviä saisi ottaa itsestäänselvyytenä - näistä pitää muistaa olla kiitollinen."
Viisaita sanoja - ja motivoivia. Pidän tämän tädin sanat kirkkaana mielessä ja samalla toivon, että olen itse vielä 81-vuotiaana siinä kunnossa, että voin tehdä rutiinilla pitkiä avovesiuintilenkkejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti