Alkusyksyn tunnelmia

Kummallinen vuosi alkaa kallistua syksyn puolelle ja on aika palailla koulurutiinien äärelle. Tollandissa, kuten useimmissa muissakin Connecticutin kunnissa on Covid-19-varotoimien nimissä otettu käyttöön hybridimalli, jolla yritetään rajoittaa koulussa kerrallaan olevien oppilaiden määrää. Oppilaat on jaettu kahteen ryhmään, ja viikkorutiinit riippuvat ryhmäkoodista. A-ryhmän oppilaat ovat fyysisesti koulussa maanantaisin ja tiistaisin, jolloin B-ryhmän oppilaat osallistuvat tunneille videoyhteyden kautta kotoa käsin. Torstaisin ja perjantaisin tilanne on päinvastainen: B-ryhmäläiset istuvat luokassa ja A-ryhmäläiset osallistuvat oppitunneille etänä. Keskiviikkoisin koulussa ei ole ketään, paitsi tilojen tehopuhdistusta touhuavat siivoojat. Tällöin sekä opettajilla että oppilailla on etäpäivä, ja oppitunnit vedetään kaikille Google Classroomin kautta.

Tämä ratkaisumalli tuntuu vähän erikoiselta, mutta tuntuu toistaiseksi toimivan aika hyvin. Tällä hetkellä New Englandin koronatilanne näyttää varsin hyvältä, tapauksia on täällä huomattavasti paljon vähemmän kuin muilla alueilla Yhdysvalloissa, joten ymmärrettävää on, että näilläkin kokoontumisrajoituksilla pyritään pitämään tilanne hallinnassa.

Leenan ja Jarin huhtikuun alulle suunniteltu Connecticut-visiitti peruuntui koronavirushässäkän alkusählingissä. Tuolloin ajattelimme, että kesän jälkeen tilanne on ihan takuulla jo normalisoitunut, joten Leena ja Jari siirsivät lentonsa syyskuun alkuun, viettääkseen Labor Day-viikonlopun täällä. Vaan kuinkas sitten kävikään? USA on päättänyt pitää rajansa kiinni turistiviisumeilla matkustaville näillä näkymin vuoden loppuun, joten eipä toteutunut Labor Day-reissu tällä kertaa.

Alkuperäisen visiittisuunnitelman H-hetkeä silmällä pitäen teetimme Leenan syntymäpäiväksi personoituja Oreo-keksejä ja suklaata:

Kun huhtikuureissu jäi toteutumatta, postitimme osan syntymäpäiväherkuista Suomeen, mutta jätimme osan tänne alkusyksyn visiittiä odottamaan. Nyt näyttää valitettavasti siltä, että meidän täytyy kai itse syödä nämä loppuun. Voi surkeus...