Lisää korona-arkea

Poikkeustila-arkemme on jatkunut koko lailla stabiileissa merkeissä nyt reilut kolme viikkoa. Kotikeskeistä elämää, etätöitä, Google Classroomia ja ilahduttavan paljon aikaa ulkoilulle. Tällä viikolla olemme useaan otteeseen harmitelleet sitä, että Leenan ja Jarin suunnittelema pääsiäislomareissu Connecticutiin ei nyt ymmärrettävästi onnistunut, mutta onneksi lentoliput on saatu siirrettyä myöhempään ajankohtaan ja juhlistamme Leenan syntymäpäivää näissä maisemissa näillä näkymin syyskuun alussa.

Tytöt ovat kehittäneet näinä viikkoina itselleen leivontainnostuksen ja koulutehtävien lomassa tehneet hauskoja keittiöeksperimenttejä. Essin toimintapäivinä löytyy työmaalta toisinaan kaksikin liinojenalaista mysteerikulhoa, kun yhtä aikaa on nousemassa sekä suolainen että makea taikina:

Varpun tuotanto on usein värikylläistä, niin kuin esimerkiksi tämä sisältä raidallinen kakku:

Auton ruokintaan kuluva budjetti on näinä viikkoina kutistunut tuntuvasti. Ensinnäkin, työmatka-ajoon käytettyjen viikoittaisten kilometrien tipahdettua noin tuhannesta nollaksi. Ja toisekseen, bensan hinnan notkahdettua öljykriisin seurauksena. Siitä onkin aikaa, kun gallonahinta on viimeksi ollut alle kahden dollarin, mutta tältä näytti tilanne tänään:

Kevätkaudelle oli bookattuna jokunenkin juoksutapahtuma, jotka ovat virushärdellin tuloksena peruuntuneet yksi toisensa jälkeen. Jotakin piti kehittää tilalle, joten suunnittelin täksi viikonlopuksi ihan oman kotiratatapahtuman. Tollandin lähellä kulkee Nipmuck Trail, josta käyn lähes viikoittain juoksemassa jonkin pätkän. Olen useasti miettinyt, että joskus tekisi mieli juosta koko polku päästä päähän, noin 35 mailia / 55 km suuntaansa. Nyt tuntui olevan tälle projektille oivallinen ajankohta. 

Kun asiaa tarkemmin ajatteli, logistisen sujuvuuden vuoksi ja haasteen hauskuuden nimissä olisi oikeastaan parempi ratkaisu juosta polku päästä päähän ja takaisin. Tuumasta toimeen! Lauantaina starttasin polkutaipaleelle aamuneljältä. Ensimmäisten tuntien aikana lämpötila oli nollan tuntumassa ja paikoittain sateli ihan vähän luntakin. Auringon noustua lämpötila kipusi noin kymmenen asteen tietämille, jossa se pysyttelikin aina iltaan asti. Maisemiltaan Nipmuck Trail edustaa tyypillisintä mahdollista New Englandin metsämaisemaa. Havupuuvoittoista metsää, jossa polku on vuoroin kivikkoesterataa, vuoroin jokivartta syleilevää vihreää tunnelia. Ei aina helppokulkuista, eikä ihan takuulla nopeaa, mutta erinomaisen hauskaa:

Jussi ja Essi pistäytyivät iltapäivällä reitin varrelle 50 mailin huoltopisteeksi, mikä oli oikein mukavaa. Loppumatkasta askellus hidastui, mutta aikaahan onneksi oli mielin määrin. Kun lopulta pääsin takaisin lähtöpisteeseeni, oli kuu jo ehtinyt kivuta iltataivaalla korkealle. Loppuyhteenvetona voidaan tämä projekti todeta varsin onnistuneeksi tee-se-itse-tapahtumapäiväksi. Katsotaan, mitä seuraavaksi keksitään...