Taloa ympäröivät ikivanhat lehtipuut ovat varjostamismielessä erinomaisen mukavia ja hyödyllisiä pitkän lämpimän kesän ajan, mutta tähän aikaan vuodesta niiden ilahduttavuudesta voidaan olla, no, montaa mieltä. Loka-marraskuun taitteessa puista putoava lehtimäärä jaksaa hämmästyttää vuosi toisensa jälkeen ja haravoitavaahan riittää.
Aiemmin tällä viikolla New Englandin aluetta riepotellut syysmyrsky osui siinä mielessä hyvään aikaan, että kovat tuulet tekivät varsin perusteellista työtä ja repivät pihapuista loputkin lehdet alas. Perjantai ja lauantai olivat onnekkaasti aurinkoisia poutapäiviä, joten maassa lojuva lehtimassa ehti sopivasti kuivua. Tämän sunnuntain pyhitimme siten lehtien haravoinnin grande finalea varten, jota varten kehotin kaikkia perheenjäseniä henkisesti valmistautumaan.
Essi, joka harvoin jättää neuvottelijan taitojaan kokeilematta, ei jäänyt hiljaiseksi tälläkään kertaa. Haravointi kuuluu Essin inhokkiaktiviteettien terävimpään kärkeen, joten tyttö lähti oitis tiedustelemaan olisiko mahdollista löytää ihan mitä tahansa muita tehtäviä, jos haravoinnin voisi vain mitenkään välttää. Essi itse ehdotti talon siivoamista sisältä, sillä aikaa, kun muu perhe haravoi.
Ajatus ei ollut oikeastaan ollenkaan hassumpi. Takavuosien haravointitalkoissa on turhan paljon aikaa kulunut siihen, että Essi ja Varpu vahtaavat toisiaan ja kritisoivat toistensa työn jälkeä tai tehokkuutta sen sijaan, että varsinaisesti haravoisivat. Ehkä homma toimisi paremmin, jos toinen suorittaisi tehtäviään sisällä ja toinen pihan puolella? Laadin siis Essille kattavan tehtävälistan (yläkerran ja alakerran imurointi, keittiön siivous, keittön ja kylpyhuoneen lattioiden pyyhintä, vessojen pesu, jne.), josta arvelin riittävän aktiviteettia siksi aikaa, kun muu perhe puuhastelisi haravoiden varressa.
Sitten vain härkää sarvista. Jätimme Essin ylhäiseen yksinäisyyteensä ja siirryimme haravoiden ja lehtipuhaltimen kanssa pihatöihin. Varpu vauhditti tekemistään äänikirjalla, itse otin seurakseni energeettisen soittolistan. Kyllä tämä tästä:
Lehtiainesta todellakin riitti, mutta määrätietoisella asenteella saimme lopulta kaiken materian ensin kasoiksi, sen jälkeen talteen tonttia reunustaville metsäkaistaleille. Kolmen ja puolen tunnin jälkeen olimme koko lailla väsyneitä, mutta tyytyväisiä.
Sisälle palattuamme Essi oli juuri parahiksi saanut tehtävälistansa kunnialla loppuun. Lattiat oli huolella imuroitu joka puolelta, keittiö oli siisti ja vessoissa puhdasta. Olin enemmän kuin iloisesti yllättynyt! Vaihtoehtoaktiviteettien anelu, joka omasta mielestäni oli aiemmin tuntunut typerältä vänkäämiseltä, osoittautui suorastaan loistavaksi ratkaisuksi. Olipa hyvä, ettei jumituttu vanhaan toimintamalliin pelkästään vanhaan toimintamalliin jumittumisen ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti