Kesäleirillä

Varpu ehti jo etukäteen tuskailla, miten saisi aikansa kulumaan näinä muutamana viikkona koulujen loppumisesta Suomi-loman alkuun. Essiä ei suorastaan haittaa ottaa jokusia päiviä ihan vain rennosti, mutta Varpu ei malttaisi olla hetkeäkään toimettomana. Tilanteen pelasti tällä kertaa Varpun ystävä Sally, joka oli viime kesänä viettänyt viikon paikallisen 4H-järjestön kesäleirillä ja suositteli kokemusta lämpimästi.

Tuumasta toimeen. Ilmoitimme Varpun leirille heinäkuun ensimmäiseksi viikoksi. Jo pelkästään leiriä edeltävät päivät kuluivat vilkkaasti, kun Varpu tutki tarkkaan leiriin liittyvää ennakko-ohjeistusta, nimikoi ohjeiden mukaan jokaikisen vaatekappaleensa ja pakkasi laukkuaan antaumuksella. Sunnuntaina iltapäivällä kuskasimme tytön kapsäkkeineen ja makuupusseineen Pomfretin leirikeskukseen. Sisäänkirjoittautumisen jälkeen etsittiin oikea tupa, jonka jälkeen olikin aika sanoa epätodelliset heiheit perjantai-iltaan asti.

Leiriläisillä ei ollut viikon aikana puhelimia käytössä, joten viikon ajan saatoimme vain arvailla, millaisissa merkeissä päivät ovat sujuneet. Varpu oli etukäteen ollut koko konseptista hyvin innoissaan, mutta ehdimme silti jokuseen otteeseen pohtia, miltä mahtaa tuntua viikko aivan uusien ihmisten seurassa, majoitus pikkuruisissa tuvissa vailla mitään moderneja mukavuuksia yhdeksän muun hengen kanssa tai potentiaaliset vieroitusoireet omasta puhelimesta.

Essi nautiskeli kesälomaviikostaan väliaikaisella ainoan lapsen statuksella. Naapurin Ceci oli  useampana päivänä leikkikaveria vailla, joten meillä oli hyvin toimiva varapikkusiskojärjestely. Essi oli puolestaan iloinen saadessaan viettää helteisiä päiviä naapurin viileällä uima-altaalla.

Perjantai-iltana oli aika hakea leiriläinen kotiin. Vastassa oli iloinen, monta ystävää ja kokemusta rikkaampi Varpu. Jollei ensi viikolla oltaisi lähdössä Suomi-lomalle, olisi 4H-leirillä kuulemma mieluusti viihtynyt toisenkin viikon.

Päivät olivat kuluneet puuhakkaasti monenlaisten aktiviteettien äärellä. Metsäretkiä, uintia, askartelua, maalausta ja hauskaa yhdessäoloa uusien kavereiden kanssa. Kaikkein mieluisinta oli kuitenkin ollut kajakkimelonta, jota oli päässyt harjoittelemaan joka päivä.

Ajomatka leiriltä kotiin kesti puolisen tuntia ja puheesta ei ollut tulla loppua. Paljon oli viikon aikana ehtinyt tapahtua. Mutta viikon ehkä tärkein anti oli hyvin mielenkiintoinen: "Mulla on niin ihana olo, kun olen ollut koko viikon ilman puhelinta. Mä en ole koko viikon aikana miettinyt kertaakaan, paljonko kello on. Mun pää tuntuu niin ihanan stressittömältä nyt."

Kiitokset Sallylle suosituksesta - tämä viikko oli kaikin puolin onnistunut kokemus! Ensi vuonna ilman muuta uudelleen. Sitä odotellessa voimme vaikka pohdiskella, mitä tehdä yllättäen ilmaantuneelle kajakkikuumeelle...