Jos kuka surkuttelee amerikkalaisen työkulttuurin lyhyitä lomia, voin tämän murheen osoittaa täysin aiheettomaksi sillä perusteella, että viikossakin ennättää yllättävän paljon...
Kesälomareissuni alkoi tiistai-iltana Bostonin lentokentältä. Vikkelä välilasku Reykjavikissa ja (lähes) perillä Helsinki-Vantaalla keskiviikkoiltapäivällä paikallista aikaa. Myönnettäköön, että illan suussa Tampereelle saapuessa saattoi reissuväsy jo vähän painaa. Vaan eipä haittaa, sosiaalinen elämä pääsi hyvään alkuun heti torstaiaamuna, kun rymysin jet lageineni Pyynikille lenkille jo hyvissä ajoin. Puoli kuuden jälkeen vastaan pyöräili entinen työtoverinin Jouni, jonka kanssa jäin hyväksi toviksi kuulumisia vaihtamaan. Olipa hauska, jos kohta yllättävä jälleennäkeminen!
Amurin mummua (nyttemmin oikeastaan Jankan mummu) käytiin tervehtimässä useampaan otteeseen. Tuntui hyvältä nähdä, miten äidin uusi asuinpaikka on muuttunut sujuvasti kodiksi ja arkiset kuviot olivat hyvin mallillaan. Vuosikausien tauon jälkeen äiti oli löytänyt uudestaan myös villasukkien kutomisen. Näitä on viime kuukausina tehtailtu ahkerasti ja meillekin tarttui kotiin viemisiksi monta paria:
Helteinen kesä oli lämmittänyt Näsijärvenkin harvinaisiin lukemiin (mittauspaikasta riippuen 24...26 C). Onkiniemen rannassa tuli käytyä vaihtelevilla kokoonpanoilla joka päivä parikin kertaa. Aikaiset linnut saivat nauttia kauniista auringonnousuista ja hiljaisista kallionpoukamista:
Monta muutakin hauskaa hetkeä mahtui neljän päivän pikavisiittiin. Yleistä maailmanparannusta lenkkipolulla Anja-serkun seurassa sekä rakkaan, vanhan luokkakaverin kanssa kahvikupposen äärellä. Jälleennäkemisiä rakkaiden sisarten kanssa sekä Seidi-mummun luona Helsingissä. Niin, ja laatuaikaa Pispalan portaissa, tottakai:
Sunnuntaina oli aika lähteä paluumatkalle, tällä kertaa vähän viivytellen. Koska nykyinen suosikkilentoyhtiömme Icelandair pontevasti markkinoi pitkiä välilaskuja Reykjavikissa, päätin ottaa sellaisen kokeiluun. Sunnuntaina iltapäivällä laskeuduin Keflavikin kentälle ja vuokrasin kahdeksi päiväksi auton, jolla sukkuloin satakunta kilometriä idemmäs, Hveragerðiin. Tuolla tulen ja jään ihmemaassa seikkailin puolitoista päivää pitkin poikin jännittäviä polkuja, ihmetellen vesiputouksia, kuumia lähteitä ja satumaisia kukkuloita, jotka olivat metka yhdistelmä karua ja vehreää:
Tiistaina illalla kotiin palasi viikon reissun jäljiltä vähän väsynyt, mutta ylen onnellinen ja tyytyväinen matkaaja. Eipä olisi tullut pieneen mieleenikään surkutella muka-lyhyitä kesälomia, kun jo ensimmäisen viikon aikana ennätti tehdä vaikka mitä. Jäljellä olevat kaksi viikkoa säästetään vähän tuonnemmaksi - katsotaan, mitä hauskaa niistä kehkeytyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti