Punaisen kallioperän ihmemaassa

Coloradolaisystäväni Naten kanssa olimme viime vuoden puolella suunnitelleet osallistuvamme alkuvuodesta yhdessä 50 mailin polkujuoksutapahtumaan. Kohteeksi valikoitui Arizonan Antelope Canyon, jossa olisi tarjolla huikeita maisemia ja helmikuisen kirpeää vuoristoilmaa.

Naten suunnitelmat valitettavasti peruuntuivat, kun työnantajansa keksi lähettää hänet samaan aikaan kahdeksi viikoksi Saksaan. Harmillista sinänsä, mutten antanut soolomatkailuajatuksen kummemmin vaivata mieltäni vaan lähdin tyytyväisenä keskenäni juoksuviikonlopun viettoon.

Antelope Canyon-kisan lähtölaukaus kajahti lauantaina aamukuudelta. Ensimmäisen tunnin ajan hölköttelimme polkuja otsalamppujen kanssa kirkkaan tähtitaivaan alla, mutta auringon noustua päästiin nauttimaan maisemista - ja niitähän riitti! Punaisia avokallioita ja huikeita kanjoneita...

Päivän hauskinta antia olivat polut, jotka mutkittelivat syvissä halkeamissa kallioiden sisällä. Näitä labyrinttien aaltoilevia seiniä olin monet, monet kerrat katsellut toisten ottamista kuvista ja haaveillut itse pääseväni joskus paikan päälle. Unelmien täyttymys:

50 mailin matka taittui kokonaisuudessaan melko mukavasti ajassa 10 tuntia ja risat. Olin päivääni perin tyytyväinen, joskin pahoillani Naten puolesta, joka luultavasti ei Saksassa päässyt ihan tällaisista juoksumaastoista nauttimaan.

Sunnuntaille varaamani paluulento lähtisi vasta myöhään illalla, joten matkalla lentokentälle oli hyvin aikaa uusille polkuseikkailuille Utahin puolella. Grand Staircase Escalante on massiivinen luonnonpuisto, josta pääsin nyt päiväretkeni aikana kokeilemaan ihan minimaalista osuutta. Löytyi hauskoja raidallisia kallioita ja vähän luntakin:

Jussin työnantajan kunniaksi kävin tutkimassa myös tällaisen polun:

Hauskoja maisemia löytyi täältäkin. Lisää kuparipitoista kalliota ja lisää raitoja! Loistavat puitteet puolipakolliselle kenkäselfielle...

Aika hieno juttu kerrassaan nämä kaksi toimivaa jalkaa, joiden kuljettamana pääsee tutkailemaan tällaisia huikeita paikkoja. Asianhaara, joka ei ole ollenkaan itsestäänselvyys, ja josta on hyvä muistaa olla kiitollinen...