22. syyskuuta 2017

Kouluarkea

Syyslukukausi on lähtenyt reippaasti käyntiin. Nyt lienee sovelias ajankohta raportoida ilahduttavista kouluarjen yksityiskohdista, jotka ovat funktionaalisella tavalla erilaisia kuin Pirkkalassa (tai meidän varttuneempien kouluvuosina jokunen aika sitten)...

1. Agenda
Kouluvuoden alussa jokainen koulun oppilas saa agendan - suunnilleen A4-kokoisen kalenterin tulevalle lukuvuodelle. Yksi aukeama käsittää yhden kouluviikon, jossa on omat rivinsä kullekin kouluaineelle. Oppitunnin päättyessä agendaan merkataan annetut kotitehtävät ynnä muut muistettavat asiat, tulevat kokeet jne.


Agenda kulkee koulusta kotiin joka päivä, joten "en muistanut mitä tuli läksyksi" ei kelpaa tekosyyksi. Hyvä juttu siinäkin mielessä, että esimerkiksi liikunnan osalta agendaan on aina merkattuna, millainen vaatetus tarvitaan seuraavalle liikuntatunnille. Eikä haitaksi ole sekään, että agendaan on jo painovaiheessa merkattu arkipyhät, jolloin koulua ei ole tai koulupäivä on tavallista lyhyempi. Jos keittiön seinällä viikkoja rytmittää suomalainen kalenteri, saattavat sellaiset ilmiöt kuin "Columbus Day" tulla toisinaan yllätyksenä.

Opettajat ratsaavat oppilaiden agendoja pistokokeenomaisesti. Päivittämättä jätetystä agendasta tulee merkintä ja useammasta merkinnästä muita seuraamuksia. Kokonaisuutena tuntuisi olevan hyvin toimiva konsti patistella oppilaita järjestelmällisyyden tielle.


2. Hyvästit kontaktimuoville
Kirjojen päällystäminen kontaktimuovilla oli aikoinaan Amurin vaarin lempipuuhaa ja hänelle kunnia-asia. Syystä tai toisesta en ole kuitenkaan ikinä törmännyt kehenkään muuhun henkilöön, joka erityisesti rakastaisi kontaktimuovisulkeisia. Useimmille koululaisille tai näiden vanhemmille kontaktimuovi lienee lähinnä pakollinen paha, joka ei herätä suurempia intohimoja.

Täällä kirjojen hyvinvointia ja pitkäikäisyyttä vaalitaan toisella tavalla. Kirjojen koko (kannen leveys ja korkeus) on jokseenkin standardi, paksuus voi toki vaihdella kirjasta toiseen. Kontaktimuovin korvikkeeksi on tarjolla kankaisia kannensuojuksia, joihin kirjan kuin kirjan voi vaivatta pujottaa. Kangas on jonkin verran elastista siten, että nämä "yhden koon sukkahousut" toimivat yhtä lailla ohuemmille kirjoille kuin paksuillekin eepoksille.

Suojukset maksavat alle dollarin kappale ja useimmat näistä kestävät käytössä useamman kouluvuoden. Yksinkertainen, mutta perin käytännöllinen ratkaisu.


3. Bänditreenit
Middle Schoolin musiikinopettaja on ottanut hoteisiinsa viime vuoden viidesluokkalaisten bändin, jota luotsaa nyt kunnianhimoisesti kohti uusia haasteita. Kolmisenkymmentä musikanttia kokoontuu kahdesti viikossa koulupäivän aikana koko joukolla, sen lisäksi kokoonnutaan soitinkohtaisina pienryhminä kerran viikossa koulupäivän jälkeen.

Varpu jatkaa näissä kuvioissa tenorisaksofoninsa kanssa. Oppimiskäyrän etenemistä on mukava kuunnella. Nostamme hattua Tollandin koulutoimelle ja asialleen omistautuneille musiikinopettajille, joilla riittää motivaatio tällaisen opetusohjelman toteuttamiseen.

2 kommenttia:

Anja kirjoitti...

Sukuvika tuo kirjojen muovituksen rakastaminen. Sinähän joskus, noin 20 vuotta sitten, muovitit mulle lähes puolimetrisen pinon kirjoja.

Paula kirjoitti...

Geeneissä oleva virhe on hypännyt Joeliin. Saksan kirja tuli käytettynä, joten siinä oli jo muovitus. Laatutarkka lapsi olisi kuitenkin halunnut että muovitan sen uudelleen sillä "vähän karheammalla kontaktimuovilla jota vaari käytti". Kauniisti kieltäydyin vaikka Amurin tyhjennyksessä otin talteen sen parinkymmenen metrin rullan, jonka arvelen riittävän kuopuksen kirjoihin. Sitä karheampaa vaarin hyväksymää laatua!