Koulujen alkuun on vielä muutama viikko aikaa, joten tässä kohtaa oli erinomainen sauma viettää perheen yhteistä lomaa siten, että kaikki ovat samalla mantereella. Kenelläkään ei ollut mielihaluja lähteä merta edemmäs kalaan, joten keskityimme nauttimaan kotona olosta, kaveritreffeistä ja viriketoiminnasta lähiseutuvilla.
Puolukkahillovarantomme olivat ehtyneet lähes olemattomiin, joten tiistaina suuntasimme Connecticutin ainokaiseen Ikeaan. Vähemmän huonekalujen, enemmän skandinaavisen ruokaputiikin vuoksi. Nytpä on taas joksikin aikaa sinappisilliä, lihapullia ja varsinkin sitä puolukkahilloa.
Keskiviikkona lähdimme koeistamaan South Windsoriin hiljattain avattua metsäseikkailupuistoa. Naapurikunnasta löytyvä Storrs Adventure Park on viime vuosina osoittautunut kaikkien suosikiksi, mutta nyt ajattelimme vaihteeksi kokeilla kilpailijan kiipeilyratatarjontaa. Hauskaa oli, joskin South Windsorin seikkailupuisto osoittautui astetta vaativammaksi. Storrs Adventure Parkissa ei ole lapsilta toistaiseksi kertaakaan virta loppunut kesken, mutta tällä kertaa kaksi rataa riitti ja sen jälkeen oli kiipeilyenergia loppuun kulutettu. Jussi lähti tämän jälkeen vielä "isojen poikien radalle" keskenään. Hatunnoston arvoinen suoritus!
Torstaina vietettiin kahdenkeskistä Varpu-äiti-päivää. Varpun tekemän käsikirjoituksen mukaan käytiin aamun alkajaisiksi polkulenkillä ja sen jälkeen ajeltiin New Londoniin rantapäivää viettämään. Valkeaa hiekkaa, somia simpukankuoria ja virkistäviä Atlantin aaltoja. Tästä ei retkipäivä juuri paremmaksi muutu...
Perjantaina oli vastaavasti Essi-äiti-päivän vuoro. Essillä ei ollut tarkkoja visioita mielekkäistä aktiviteeteista, mutta jonkinlaisia suuntaviivoja kuitenkin: "Tehdään vaan jotain kivaa yhdessä. Siis oikeasti tehdään jotain. Ei vaan istuta paikoillaan ja puhuta tunteista."
Pienen tutkimuksen jälkeen löysimme South Windsorista Puzzle Theory-nimisen ongelmanratkaisuhuvittelukeskuksen. Paikassa on tarjolla eritasoisia "mysteerihuoneita" 2-6-henkisille joukkueille. Ilmoittauduimme näin alkajaisiksi vaativuustasoltaan yksinkertaisimpaan haasteeseen kahden hengen joukkueena ja hankkiuduimme paikan päälle innosta soikeina.
Ensi alkuun meille selitettiin "pelin" perusperiaatteet. Mysteerihuoneesta löytyy erinäisiä vinkkejä ja johtolankoja, joilla on tarkoitus aukoa huoneesta löytyviä lukkoja ja lopulta löytää salakoodi sekä koodiavain. Kun salakoodin saa purettua oikein, saa avattua mysteerihuoneesta löytyvän oven, joka katsotaan pelin läpäisemiseksi. Aikaa johtolankojen ratkomiseen ja koodin dekryptaukseen on tasan tunti.
Tämä osoittautuikin hauskaksi seikkailuksi. Essi oli taitava hoksaamaan knoppeja ja nopea aukomaan lukkoja. Monipolvisen mysteerin selvittäminen oli kuitenkin kahden hengen voimin verraten aikaavievää puuhaa ja tunti vilahti ohi käsittämättömän nopeasti. Pitkälle pääsimme, mutta aika loppui vähän kesken ennen kuin saimme koodinpurkutehtävän loppuun. Olimme kuitenkin molemmat hyvin tyytyväisiä päivän huvitteluantiin. Päätimme yksissä tuumin, että tänne tullaan ilman muuta takaisin isommalla porukalla, kokeilemaan Puzzle Theoryn muita mysteerihuoneita.
Viikonlopun ratoksi teimme kävelyretken läheiselle Wright's Orchard-farmille, jossa olemme edellisinä syksyinä käyneet omenoita poimimassa. Omenasesongin aika ei ole vielä, mutta nyt päästiin poimimaan persikoita:
Parin viikon kuluttua pääsee kuulemma luumu- ja nektariinipuiden satoa poimimaan. Tuskin maltamme odottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti