Viime viikolla saimme vieraita taas Suomenmaalta. Siskoni Riikka ja miehensä Risto lähtivät tutustumismatkalle Jenkkilään äitini kanssa. Seurue lensi Bostoniin Lontoon kautta ja hurautti vuokra-autolla Tollandiin keskiviikkoiltana. Lapset olivat ehtineet jo kärsimättöminä kysellä, milloin Porin mummu ja muut saapuisivat.
Heti ensimmäinen yöstä tuli vaiherikas. Puoliltaöin alkoi kova myrsky, jonka viuhunaa kuuntelimme Johannan kanssa sängystä. Sitten alkoi kuulua isojen autojen liikettä talomme nurkalla ja puhetta ikään kuin megafoniin kailotettuna. Menimme katsomaan olohuoneen ikkunasta ja näimme kuinka naapurimme talon eteen oli kasaantunut ainakin viisi paloautoa, ambulanssi ja muuta pelastusmiehistöä.
Huolestuneina soitimme naapureillemme ja saimme kuulla, että he joutuivat keskellä yötä ulos talostaan autoon odottamaan, koska heidän pihallaan kasvanut puu oli kaatuessaan katkaissut sähkölinjan ja palokunta halusi tehdä tarkastuksen taloon, ettei missään kytenyt sähköpaloa. Vähän yhden jälkeen yöllä talon tarkastus oli saatu päätökseen, naapurit pääsivät kotiinsa ja me palasimme takaisin nukkumaan.
Aamulla kun kerroimme tapahtuneesta, vieraamme kertoivat kukin nukkuneensa yönsä sikeästi! Koko tämä jännitysnäytelmä oli siis mennyt kolmikolta ohi, johtuen tietenkin aikaeron ja matkustuksen aiheuttamasta rankasta väsymyksestä. Riikka ja Risto kyllä kuulemma aiheuttavat poikkeuksellisia sääilmiöitä missä ikinä liikkuvatkaan, mm. rankkasateita ja tulvia Egyptissä käydessään...
Kuinka siis sattuikaan, että myrskyn johdosta lasten koulu oli tostailta peruttu. Koulubussit eivät päässeet hakemaan lapsia tielle kaatuneiden puiden takia, ja yhdestä koulusta oli sähköt poikki. Niinpä minä, lapset ja vieraamme suuntasimme Manchesterin liikekeskittymään shoppailemaan. Palatessamme takaisin autoilimme ympäri Tollandia ja kyllähän sitä myrskyn tekemää tuhoa sitten näkyikin vähän joka puolella.
Samalle ajankohdalle osui myös Varpun synttärit, joita vietimme sunnuntaina. Varpu oli toivonut koripalloaiheisia synttärijuhlia ja niinpä Johanna leipoi lauantaina puolikkaan koripallon muotoisen kakun. Juhliin kutsuttiin myös naapuriperhe ja juttua riittikin puolin ja toisin, iltaan asti.
Maanantaina vieraamme ottivat suunnan kohti Bostonia, josta matka takaisin Suomeen alkaisi keskiviikkoiltana. Bostonin suurkaupunki on meidän perheeltä jäänyt vielä kokonaan kokematta, lentokenttää lukuunottamatta. Pitänee siis itsekin suunnata sinne katsomaan jossain vaiheessa.
Kiitos Riikalle, Ristolle ja äidille, että pääsitte käymään! Mutta tuottehan ensi kerralla auringonpaistetta mukananne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti