Pitkään ovat lapset kärsimättöminä tiedustelleet eikö lunta sada tänä vuonna ollenkaan. Kertomukseni viime vuoden yltiölumisesta talvesta ovat alkaneet kuulostaa lähinnä urbaaneilta legendoilta, kun tammikuun alkupuolella pihanurmella alkoi puskea esiin voikukkia eikä lumikeleistä ole ollut tietoakaan.
Vaan nytpä on! Sillä lailla sopivasti, että eteläisemmissä osavaltioissa riehunut raju talvimyrsky pyyhkäisi Connecticutin ohi melko leppoisasti. Emme ole joutuneet kokemaan 80-senttistä yllätyshankea, joka ajoi esimerkiksi New Yorkin, Marylandin ja Washington DC:n aiemmin tällä viikolla täyskaaokseen. Saimme juurikin passelin parikymmensenttisen lumipeitteen ja sekin ilmaantui iloksemme sujuvasti lauantai-iltana, niin, ettei tarvinnut murehtia esimerkiksi työmatkaliikenteeseen jumittumista.
Sunnuntaina tartuin aamulenkin jälkeen lumilapioon ja ryhdyin avaamaan ajoväylää autotallilta tielle. En ehtinyt lapioineni tuossa kauaakaan heilua, kun naapurin Patrick kurvasi pihalle lumiauransa kanssa ja huikkasi: "Do you mind if I help you?"
Eipä tuossa kauaa nokka tuhissut, kun pihatie oli tehokkaasti putsattu. Ei kasva joka oksalla näin herttaisia naapureita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti