Mukavaa perusarkea

Hopsis! Koulujen alkamisesta on nyt jotakuinkin kaksi kuukautta, jona aikana Connecticut-arkemme tuntuu solahtaneen ihan mukavasti radalleen. Oleminen on toistaiseksi ollut varsin sujuvaa, eikä kenelläkään ole suuremmin nokan koputtamista.

Ehkä suurin muutos viime vuoteen verrattuna on tapahtunut Varpussa, josta on kuoriutunut reippaudessa ja iloisuudessa ihan erilainen koululainen kuin viime vuonna Toivion kakkosluokalla. Tolland Intermediate Schoolin neljäs luokka teettää paljon enemmän töitä ja päivät ovat paljon pidempiä kuin Pirkkalassa, mutta tämä onkin yllättäen osoittautunut juuri siksi, mitä kaivattiinkin. Tällaisin kommentein Varpu on luonnehtinut viime viikkoina koulupäiviään:

• "Kouluun on oikeastaan tosi mukavaa mennä, kun joka päivä oikeasti opitaan uutta asiaa."
• "Aluksi mä pelkäsin, että mua kiusattaisiin. Niin kuin Kaliforniassa Varpu-nimestä tai Suomessa mun aksentista. Mutta täällä ei kukaan kiusaakaan. Ja vaikka kävisikin niin, että jollakin tunnilla olisi sijainen, joka vahingossa lukisi paperista sen Varpu-nimen, joka on mainittu ensimmäisenä, niin siltikään kukaan luokkakavereista ei naura. Ne käskee yhteen ääneen opettajaa käyttämään "Veraa" sen sijaan.
• "Päivät on aika pitkiä, mutta ihan mukavia. Tosi paljon uusia ja tärkeitä aineita. Terveystietoa, tiedettä ja kymmensormijärjestelmän opettelua. Opettajat on kuitenkin ystävällisiä ja kannustavia."

Hyväntuulinen perusvire näkyy myös iltaisin, kun Varpu pakkailee tulevan päivän lounas- ja välipalaeväitä valmiiksi. Eväsleipä saattaa kääriytyä vaikkapa joutseneksi:

Lisäksi Varpu jättää lounasrasiaansa iloisen värikylläisiä muistutuslappuja itselleen:

Essi taas on ollut oma, tasainen itsensä. Erinomaisen hyvä sopeutuja, joka ei ole ylimaallisen innoissaan juuri mistään, muttei myöskään raivoa pikkuasioista. Essissä on selkeästi vänrikki Koskelan ajatusmaailmaa: "Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat." Päivät sujuvat tasaisesti ja ennustettavasti omalla painollaan. Koulu kuudesluokkalaisena teettää töitä, mutta ei aiheuta yletöntä stressiä. Marsujen hoivailu, legorakennelmat ja kylpyhuoneen / autotallin nurkkaan kyhätyt tieteelliset testiasetelmat täyttävät vapaa-ajan.

Johanna nauttii arjen pienistä iloista. Kauniista maisemista, ruuhkattomista teistä ja äänikirjojen kuuntelusta töihin ajaessa. Nollasta työmatkapäivästä sitten viime kesäkuun, mikä on jättänyt ihanasti aikaa perhe-elolle. Rauhallisista koti-illoista, jolloin ihan vain pestään pyykkiä, laitetaan ruokaa, pelataan lautapelejä ja nautitaan siitä tietoisuudesta, että kaikki perheenjäsenet ovat tässä tallessa, ihan välittömällä halietäisyydellä. Pitkistä, henkevistä keskusteluista Essin ja Varpun kanssa. Ensi vuoden juoksukalenterien selaamisesta.

Jussin kotitoimisto on keskeinen tekijä tässä "kaikki voittaa"-asetelmassa. Aamuisin ei ole kiirettä lähteä mihinkään ja työt saa organisoida koko lailla vapaasti. Stressitöntä ja mielekästä. Koodauksen vauhdittamiseen käytettävä kahvi on aina hyvää. Essiltä tai Varpulta unohtunut kotiavain ei aiheuta sählinkiä ja kesken koulupäivän sairastuneen lapsenkin saa kotiutettua nopeasti, jos niikseen tulee.

Varsin kitkatonta olemista kaiken kaikkiaan. Hyvä näin =)