Ystäväperheemme Tarja, Aleksi ja Ville tulivat luoksemme viime viikolla kesälomaansa viettämään. Johannan ollessa töissä olemme enimmäkseen pyörineet heidän kanssaan Tollandissa ja lähialueilla, mutta toissapäivänä teimme retken vähän kauemmaksi: New Yorkiin, tarkemmin sanoen New York Cityn Manhattanin saarelle.
Matka alkoi aamuvarhaisella, koska täältä Tollandin kylästä ajaa Manhattanin kärkeen melkein kolme tuntia, varsinkin kun matkalle osuu vielä työmatkalaisten autoruuhkat. Tarkoitus oli lähteä kahdeksalta aamulla ja melkein siinä onnistuimmekin, auton startatessa pihasta viisitoista yli kahdeksan. Koska meitä oli kuusi henkeä, oli pitänyt käydä vuokraamassa sopivankokoinen tila-auto matkaa varten. Vuokraamosta löytyikin sopivasti (valtavan kokoinen...) Nissan Quest.
Ennen matkaa olin ollut vähän huolissani siitä, miten lapset jaksavat istua autossa koko päivän. Huoli oli kuitenkin turha, koska Tarja oli pakannut mukaan eväsleipiä, joita pysähdyimme välillä nauttimaan. Muutenkin matka sujui joutuisasti maisemia katsellen. Nissan kulki pehmeästi ja isoksi autoksi myös yllättävän pirteästi.
Pääsimme Manhattanin saarelle puolen päivän aikaan. Silloin liikenne kaupungissa oli varsin maltillista. Ensimmäinen ihmetyksen aihe oli edessämme häämöttävä pilvenpiirtäjä, josta kukaan meistä ei ollut varma mikä se oli. Netistä kun jälkeenpäin katsoimme, se paljastui olevan sortuneiden tornien tilalle rakennettu One World Trade Center.
Ajoimme auton Manhattanin eteläkärjessä olevan Battery Parkin lähellä olevaan parkkihalliin ja lähdimme sieltä jalkaisin puikkelehtimaan pilvenpiirtäjien välissä. Sää oli mitä mukavin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli kolmisenkymmentä astetta.
Matkan varsinainen tarkoitus oli tulla katsomaan Vapaudenpatsasta. Sitä kun ei näe omin silmin ihan joka päivä. Ja koska Tarja ja pojat olivat tulleet merten takaa meitä katsomaan, olisi ollut sääli jättää tilaisuus käyttämättä.
Vapaudenpatsaalle vievälle lautalle oli aikamoinen tungos. Ennen lautalle pääsyä kaikki matkustajat joutuivat lentokentiltä tuttuun turvatarkastukseen. New York on näissä asioissa aika tiukka, ymmärrettävistä syistä.
Lautalle jonottamista riitti ja riitti. Tässä kohtaa alkoi väsymys jo iskeä ensimmäisiin, mutta jaksoimme kuitenkin, kun tiesimme mitä lyhyen lauttamatkan päässä odotti. Kun pääsimme vihdoin alukseen ja lähdimme laiturista, takanamme avautui Manhattanin saaren kuuluisa silhuetti.
Olihan se sitten aikamoinen elämys päästä näkemään tämä kaikkien tuntema maamerkki läheltä. Itse kruunuun emme päässeet katselemaan maisemia, koska sinne pitää varata lippu hyvissä ajoin etukäteen. Mutta olihan sitä patsasta maan kamaraltakin mukava katsella.
Onnistuimme ottamaan muutaman onnistuneen otoksen patsaasta ja seurueestamme, vaikka paikka kuhisikin muita ihmisiä.
Kun olimme saaneet itsemme ikuistettua patsaan kanssa samaan kuvaan, oli pienen hiukopalan aika. Saarella oli pieni ravintola josta otimme pehmikset ja isot mukilliset aitoa amerikkalaista lemonade:a. Sitten kävimme vielä lahjatavarapuodissa ihmettelemässä, mitä kaikkea Vapaudenpatsas-krääsää oli kaupan.
Lauttamme meni Vaupaudenpatsaalta seuraavaksi Ellis Islandille, mutta sinne emme jääneet koska kello rupesi olemaan jo sen verran paljon. Ellis Island on paikka jossa sata vuotta sitten laivalla Amerikkaan tulleet ihmiset ensimmäiseksi laskeutuivat maihin. Siellä virkamiehet arvioivat jokaisen matkalaisen ja päättivät, saiko vieras jäädä vai oliko edessä tylysti paluumatka meren yli.
Lautan saavuttua takaisin Manhattanin saarelle alkoi retki saada tragikoomisia piirteitä. Puiston vessat olivat menneet kiinni viideltä ja hätä oli suurin. Juoksimme edes takaisin pitkin puistoa etsien auki olevaa huusia, mutta lopulta jouduimme turvautumaan läheisen ravintolan vessaan. Ihme kyllä kuuden ihmisen ryntääminen ovesta sisään ja suoraan WC:hen ei näyttänyt hätkähdyttävän ravintolan asiakkaita tai henkilökuntaa. New Yorkissa varmaan näkee kaikenlaista...
Pääsimme lopulta takaisin autolle ja kotimatkalle. Vuokra-auton takapuskuri sai vähän naarmuja parkkihallista poistuttaessa, mutta onneksi oli tullut otettua vakuutus autoa vuokratessa. Se oli pienoinen ihme, ettei itse New Yorkin liikenneruuhkissa sattunut mitään ihmeempää. Kotimatka sujui ruuhkassa seisomista lukuunottamatta mallikkaasti. Olimme kotona vähän ennen kymmentä illalla, jossa Johanna otti väsyneet matkalaiset ystävällisesti vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti