Pitkän ja perinpohjaisen talven jälkeen kevät on lopultakin täällä. Rymyän onnellisena pitkillä viikonloppulenkeillä polkuja milloin lähistöllä, milloin kauempana. Juoksumaastoa riittää tutkittavaksi niin paljon kuin sielu sietää, mutta viimeisen parin viikon aikana olen oivaltanut jotakin muutakin.
Lähimaaston mäkiprofiilit eivät ole ihan Kalifornian veroisia, mutta täällä on jotakin muuta ennenkuulumattoman hauskaa. Metsien siimeksessä, hauskoja jokivarsia ja järvien rantoja pitkin mutkittelevat asfalttitiet, joilla ei ole liikennettä nimeksikään. Näihin maisemiin tarvitaan polkupyörä.
Robustin polkuilottelun vastapainoksi (siis ei todellakaan tilalle, vaan lisäksi) kaivataan nyt jotakin nopeaa asfalttivipeltämistä. En ole koskaan omistanut varsinaista maantiepyörää, mutta sellainen nyt kovasti mielessä kangastelee. Katsotaan, mitä tästä seuraa...
3 kommenttia:
Ihana kuulla, että kaikki sujuu. :D
Pyörähurjastelu sopii harratustouhuihisi varmasti oivallisesti. Kun ny ei vaan mitään sattuis, kun huristelet pyörälläsi siellä kauniissa maisemissa... ;D
Hali.
Ole varovainen pikapyörien kanssa. Kustu ajaa Takahuhdintietä töihinsä, ja nopeusrajoitukset kyllä ylittyvät Kustun vauhdilla.
Ota mieluummin leppoisa maastoromu, joka kestää mounttuihinkin ajon. :o)
Maisemat yhtä hienoja kuin Kaliforniassa, lykkyä tykö !
Hybridiä suosittelen. Sellaisen itsellenikin hankin viime lauantaina.
Lähetä kommentti