Helmikuu tuli ja meni. Käsittämätöntä. Maaliskuun alku tarkoittaa nurkan takana odottavaa Varpun 9-vuotispäivää ja siten myös viikon mitaista Pirkkala-visiittiä. Monta viikkoa on mennyt kaukana poissa, mutta nyt saamme taas tovin nauttia yhdessäolosta.
Lauantaina Helsinki-Vantaalle saavuttuani eittämätön ensivaikutelma oli lähinnä hämmästys talviolosuhteista, tai siis pikemminkin niiden puuttumisesta. Lunta näyttää olevan enää siellä täällä ja kevät tekee tuloaan vauhdilla. Toista oli Connecticutissa - viime viikolla oli yhtenä aamuna lämpömittarissa -21 C, mikä rikkoi kirkkaasti kaikki pakkasennätykset viimeisen 30 vuoden ajalta.
Perjantaiaamuna kotipihasta otettu kuva kertoo jotakin jäljellä olevan lumikerroksen paksuudesta - autot mittatikkuina antavat vähän osviittaa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti