Suurkaupunkipainotteisen viikon jälkeen valitsimme sunnuntaiaktiviteetiksi jotakin vähän vähemmän urbaania. Vanha tuttu Castle Rock on tähän tarkoitukseen oivallinen ratkaisu.
Matkan varrella tuli jälleen vastaan peuraseurue. Näiden lähes kesyyntyneiden otusten käytös se aina vaan jaksaa kummastuttaa. Ei näyttänyt vasojen aamupalatuokio häiriintyvän yhtään, vaikka muutaman metrin päästä porhalsi ohi. Ja suunnilleen pyynnöstä vielä hymyilevät kamerallekin:
Ja sitten itse kivikkoparatiisiin. Varpu poseeraa keskipisteenä mielellään, mutta Essiä on vaikeampi pysäyttää...
2 kommenttia:
Ophan ihan eläinten muotoisia kallionjärkäleitäkin. Ja vähän syvenpiä kuiluja kuin Näsinkallion onnenoja.
On siellä Jussilla kiinnostavaa katseltavaa.
Ei tommosia kivimuodostelmia voi olla olemassakaan, niin merkillisiä ovat. Peurat ovat suloisia! Suomessa saa kuulemma nykyisin puhua vain kauriista vaikka olisivat kunnon valkohäntäpeuroja.
Lähetä kommentti