Ultrajuoksutapahtumien kantavana voimana ovat paitsi kisojen takana oleva virallinen organisaatio, reitillä ja huoltopisteillä puuhastelevat vapaaehtoiset. Jotta hyvä saadaan kiertämään ja käsiparien määrä jokseenkin taattua, on vapaaehtoistyöntekijöille tarjolla erilaisia porkkanoita. Juoksuorganisaatio tarjoaa avustajille palkaksi esim. osallistumisen johonkin tulevista juoksutapahtumista ilman ilmoittautumismaksua.
Useimmissa sadan mailin juoksutapahtumissa on erikseen "vapaaehtoistyövelvoite". Esim. Western Statesin sataselle osallistuvien on toukokuun puoliväliin mennessä tehtävä kahdeksan tuntia avustavia töitä muissa juoksutapahtumissa tai vaihtoehtoisesti luonnonpuistojen ylläpidon järjestämissä kunnostustalkoissa.
Nämä vapaaehtoistehtävät ovat toki mukavaa puuhaa, mutta täytyy myöntää, että vähänlaisesti olen saanut itseäni näiden toimien pariin houkuteltua. Melko hektisellä elämänrytmillä saattaa olla asian kanssa jotakin tekemistä? Seliseli.
Western Statesin vapaaehtoisvelvoite sai onneksi kuitenkin aikaan jonkinlaisen ryhtiliikkeen. Tilanne on siinä mielessä helppo, että ihan lähialueelta löytyy kymmenittäin mahdollisuuksia joko juoksutapahtumien avustamisessa tai puistojen ehostelutalkoissa. Rodeo Beachilla, joka sattuu olemaan mielipaikoistani, oli juurikin sopivasti tänä viikonloppuna tarjolla Rodeo Valley Trail Run (8, 20, 30 ja 50 km).
Vapaaehtoisurakointi alkoi aamuhämärissä ensin huoltopistetykötarpeiden paikalleen järjestelyllä. Kun aamuseitsemän jälkeen alkoivat ensimmäiset kilpailijat saapua paikan päälle, oli vuoro siirtyä liikennepoliisin tehtäviin, ohjastelemaan juoksijaimiston autoja parkkiin siten, että kaikki osallistujat ja heidän kannustusjoukkonsa saivat kulkineensa mahtumaan tiluksille jotenkin järkevästi.
Lähtölaukausten kajahdettua muuttui työnkuva huoltopistepainotteiseksi. Vesipullojen täyttöä, voileipien laittoa, hedelmien viipalointia ja keittokattilan hämmentelyä riittikin sitten pitkälle iltapäivään. Juoksijoita oli liikkeellä yhteensä nelisensataa, joten aika kului hyvin vikkelään.
Sää suosi niin juoksijoita kuin tukihenkilöstöäkin. Mereltä puhaltava tuuli antoi viileän vaikutelman, mutta aurinko möllötteli näkyvillä uskollisesti. Kymmenen tunnin vapaaehtoistelun jälkeen kun ajoi vielä puolentoista tunnin matkan kotiin ilman kattoa, oli melkoisen hyvin ulkoillut olo...
2 kommenttia:
Oli tuossa työpäivää ihan tarpeeksi ,tais alkaa kotona vielä toinen.
Seliseli, mutta on se melkoinen tovi kumminkin! Panitkos säästölippaaseen ne kaksi extra tuntia? Että minä en lakkaa ihastelemasta noita teidän rantoja, tuolle Beachille olisin hyvinkin mielelläni tullut seuraksi!
Lähetä kommentti