Kas kummaa. Järjestyksessä jo neljäs kiitospäivämme täällä ehti tulla ja mennä, mutta jotenkin systemaattisesti olemme onnistuneet joka kerta kiertämään kaikenlaiset Thanksgiving-perinteet. Emäntä on ollut epäviitseliäs eikä ole kehittänyt motivaatiota hienon kalkkuna-aterian kyhäämiseksi ja toisaalta oleme uskollisesti jättäneet väliin "mustan perjantain" shoppailuhullutukset.
Tänä vuonna Essi aloitti jo hyvissä ajoin pienen painostuksen ja Halloweenin aikoihin ilmoitti, että yksi näistä koristekurpitsoista on seuraavassa elämänvaiheessaan muuttuva kurpitsapiirakaksi. Jos olemme täällä jo ehtineet yli kolme vuotta asustaa, on toki vähintäänkin huutava vääryys, ettemme ole vielä vihkiytyneet "Pumpkin Pien" saloihin. Ja toisekseen, kurpitsan siemeniä ei parane heittää hukkaan myöskään. Essin opettaja oli viime vuonna tarjonnut luokalle paahtamiaan kurpitsansiemeniä ja tätä herkkua olisi kuulemma hyvä rakentaa kotitarpeiksikin.
No, varsinainen kiitospäivä ehti tällä kertaa kulua lähinnä reissusta palautumiseen, joten ryhdyimme kurpitsa-askarteluun pienellä viiveellä. Kokeiluista kehkeytyi varsin mielenkiintoisia...
Itse piirakasta ei tullut järin kaunis, mutta maussa ei ole kerrassaan mitään vikaa. Vähän niin kuin omenapiirakkaa, jossa on omenien tilalla piparkakkutaikinaa. Miksi ihmeessä tätä ei ole tehty jo monta kertaa aikaisemmin?
Ja sitten ne siemenet. Olin kieltämättä vähän skeptinen koko konseptin suhteen, vaan eivätpä ole hassumpia nämäkään:
4 kommenttia:
Pienellä viiveellä ja ihan muistamattani kurpitsajuhlaa tuli tehdyksi kurpitsakeitto. Ei ollut hullumpaa sekään, mutta jos naapuri vieläkin toisi kurpitsaa, niin voisi syntyä piirakkakin. Netistä varmaan löytyy sekin resepti. Siemenet näyttävät houkuttelevilta:)
Kurpitsansiemenet ovat hyvä sinkin lähde.
Kyllä tässä kuola valuu suupielistä kun tuota katselee.
Onko ne jotenkin paahdettu.
Paahdettu on, juu. Ensin keitettiin suolavedessä kymmenisen minuuttia ja sitten paahdettiin öljytyllä pellillä uunissa 175 C / 10-15 min.
Lähetä kommentti