Taas on se aika vuodesta, kun Kalifornia testaa perinpohjaisesti kaikki julkisten koulujen oppilaat vuosiluokilta 2-11. Varpua ei tämä STAR-testirumba vielä koske, mutta Essi on mukana ensikertalaisena ja tekemistähän riittää...
Kokeet alkoivat viime viikon maanantaina ja kestävät tämän viikon loppuun. Kokeita on päivässä yksi tai kaksi, koealueet riippuvat luokka-asteesta. Tokaluokkalaisia testataan ainoastaan matematiikassa ja englannin kielessä, ylemmillä luokilla kokeisiin sisältyy myös luonnontieteitä.
Essin opettaja on talven ja alkukevään mittaan tehnyt luokkansa kanssa kovasti töitä ja harjoitellut vanhoilla koetehtävillä. Koesessioon sisältyy kerrallaan tyypillisesti 6-8 sivua tehtäviä, aikaa on tavallisesti tunti tai kaksi. Itse olen tutkaillut tehtäviä mielenkiinnolla - tuntuu hupaisalta, että kahdeksanvuotiaan luetunymmärtämistehtävät (sivun verran tekstiä ja tästä kymmenen monivalintatehtävää) muistuttavat epäilyttävästi jokseenkin lyhyen vieraan kielen yo-koetehtäviä. Eikä siinä mitään, lukeminen ja tekstin ymmärtäminen äidinkielellä on toki melko suoraviivainen juttu, mutta mistä ihmeestä näille tokaluokkalaisille taiotaan keskittymiskyky, jolla tätä savottaa tahkotaan kaksi viikkoa?
Jos kohta ei ole opettajillakaan helppoa... Selailin huvikseni STAR-testiorganisaation nettisivuja, josta löytyi muun muassa yksityiskohtaiset ohjeistukset kokeen valvojille. Tällä pelkällä "opettajan oppaalla" oli mittaa yli 50 sivua. Huhhuh!
Osa paikallisista vanhemmista haluaa pelata "varman päälle" ja laittaa jälkikasvunsa valmennuskursseille, jotta lasten menestys STAR-testissä olisi taattu. Aika ajoin koulun kautta tulee mainospostia näistä ilta-/viikonloppukursseista, mikä on ilmeisen hyvä liikeidea tämäkin. Osa naapuruston lapsista on käynyt näillä kursseilla jo kuusivuotiaasta saakka ja osaisivat nyt vaivatta jo kolmasluokkalaisina selvittää suvereenisti yhdeksäsluokkalaisille tarkoitetut STAR-testit. Rehellisesti sanoen en oikein ymmärrä... Vanhemmat saavat olla lapsistaan toki ylpeitä, mutta pitäisikö keskenkasvuisten ehtiä leikkiäkin?
4 kommenttia:
Kyllä alkaa mennä yli ymmärryksen. Jos täällä on valmennuskursseja korkeakoulujen pääsykokeisiin, niin paremmaks pistävät.
Viime viikolla jossakin uutisissa mainittiin, että Suomi on Euroopan Piilaakso. Kunhan palaatte onko täällä jo sama meininki.
Huh huh!Sitkeyttä Essi, kyllä se siitä menee, kärsivällisyydellä! Ja sitten vanhoihin:Onnea Varpu ensimmäiselle lähteneelle hampaalle! Onpa soma rako,joka täyttyy kyllä aika pian. Sitten oli muistaakseni jotakin kivoja vesijuttuja jonkin juhlapäivän viettona, kivaa! Ja ensimmäiset vastaamattomat olivat ne upean upeat maisemakuvat1 Kiitoksia! Aivan uskomattomia näkymiä.- Meillä on pihassa valkovuokkoja, PALJON!
Huh, mitä testausta. En enää vingu ja kitise meidän Opetushallituksen 9. luokkien matematiikan arvioinnista, johon koulumme osui. Open ohjeet mahtui alle 10 sivuun.
Tarkastusrumbaa riitti opettajille pääsiäislomalle, mulle ei tullut - onneksi. Siinä vaiheessa olivat katuneet ammatinvalintaansa, kun siirsivät pistemääriä optisesti luettavalle lomakkeelle ja mustasivat noin 500 soikiota. Siis samaa mustaamista kuin yo-kokeiden kielten kokeissa.
Kiitokset kommenteista! Hauskaa, että Kummileena on löytänyt tiensä takaisin kommenttilaatikkoomme - johan ehdimme kaipaillakin...
Äiti, en olisi tuosta Piilaakso-vertauksesta vielä huolissani. Vasta sitten, jos alkavat uutisoida, että Suomessa on euroopan amerikkalaisin koulujärjestelmä, on syytä murehtia.
Anja - ihan sama soikioidenmustausmenetelmä on täällä käytössä. Jokunen kuukausi takaperin Essi juuri opetteli kirjoittamaan nimensä ja syntymäaikansa noita soikioita väritellen, jotta menisi sitten sujuvasti STAR-testiviikolla. Rutiini tämäkin...
Lähetä kommentti